keskiviikko 5. joulukuuta 2012

5. JOULUKUUTA


Voi miten luonto on kaunis saadessaan talvipeitteen ylleen! Eilen ulkoiltiin hetki pakkasessa, ihana ystävämme aurinko mukanamme. Ihanan rauhoittavan rentouttavaa kuunnella lumen narinaa kengänpohjissa, nauttia valosta ja käppäillä kamera olalla pitkin Kalevaa. Rentouttavaa siihen asti, kunnes varpaat jäätyy ja on pakko hiippailla kotiin lämmittelemään. Pojun kanssa saatiin muistoksi kunnon pakkasposket.

Meidän pikkutyypin epämääräinen höpinä on muuttunut selkeämmäksi. Tässä pari päivää on korvissa soinut tä-tä-tä-tä-ti-ti-ti. Välillä se kuulostaa tädiltä ja välillä kuvittelen sen kuulostavan äidiltä. Kun nyt on taas jotain opittu, on sitä toisteltava koko ajan. Ihan koko ajan.

Tänään meillä on soinut koko aamupäivän vanhat soinnut. Rautavaara ja Juha Vainio sekä ihanainen Laila Kinnunen. Juurikin hetki sitten lähti pyörimään vanha kunnon Ratsia. Ei tästä menoa ja meininkiä puutu, kun äiti ja poika täällä rallattelee menemään ihan täysillä.

4 kommenttia :

  1. Kauniita talvikuvia :) Lintujakin oih.

    Kyl mun korva ainakin rekisteröi jo jotain äitimäisiä tai mammamaisia sanoja meidän pienen suusta hihihhhihiiiii.
    Mammammammmaaamummoo tai jotain sellasta! :D
    Ei sitä tajuakkaan kuinka nopee nuo poikaset kasvaa ja kohta voi jo jutella ihan kunnon juttuja. Apuvaa ihanaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mira! Linnut on kauniita :)

      Hehe! Täällä on tullut nyt koko ajan ätii ätii ja äätii. Eli äiti, eli minä <3 Mmmhihihihaha.

      Minä ainakin ootan kovasti, että tuo oppisi liikkumaan, kävelemään ja puhumaan. Odotan niin paljon! Varmasti mieleenpainuvia keskusteluita tulee olemaan :) Itse en ainakaan huokaile kuinka vauva kehittyy niin nopeaa ja aika juoksee, minusta se on vain hienoa!

      Poista
  2. Ihana blogi sulla! Liityin lukijaks :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Lämmin kiitos sinulle Pikku Myy :--)

      Poista