sunnuntai 5. tammikuuta 2014

KUN MAAILMA AHDISTAA (TAAS)

Ihan nyt ensimmäiseksi on pakko huokaista syvään. Huoh. Ja toiseksi, pahoittelen alla olevaa vuodatusmaratonia, mutta jos luette, suosittelen tekemään sen ajatuksella.

Vuoden ensimmäiset päivät ovat minulla olleet aikamoista vuoristoratameininkiä. Ahdistuksia ja iloja vuorotellen. Päässäni pyörivät miljoonakolmesataa ajatusta, jotka sinkoilevat sinne ja tänne, yli ja ympäri. Olenhan minä alituinen ajattelija ja mietiskelijä muutenkin, mutta nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että kaiken sen positiivisen mielen joukkoon on eksynyt vähän liikaakin ahdistavia ajatuksia.

Ennen ahdistuksia haluan kuitenkin taas muistuttaen todeta, kuinka maailma ja maailmankaikkeus on niin äärettömän kaunis. Saamme olla niin kiitollisia kaikesta ympärillämme olevasta – ihmisten, eläinten ja koko luonnon olemassaolosta. Meillä olisi mahdollisuudet ihan kaikkeen, jos vain jokainen meistä voisi olla samalla puolella. Ja tästähän se ahdistus saa hyvin alkunsa.

Ongelman ydin onkin se, että olemme toisiamme vastaan. Minun mielestä ongelmassa on kaksi vahvaa tekijää – viha ja ahneus. Se on ajanut maailman tähän pisteeseen, missä me nyt olemme. Pieneen päähäni ei mahdu ajatusta siitä, miksi ihminen käyttäytyy vihamielisesti tai ahneesti. En vain voi kertakaikkiaan ymmärtää, miksi kukaan haluasi olla tiedostaen paha.

Näiden mietteiden jälkeen olen päätynyt ahdistelemaan seuraavia asioita ylitse muiden:

  • Ihmisten käyttäytyminen
    Se että ollaan epäkohteliaita, ilkeitä ja pahoja. Sen sijaan, että oltaisiin kohteliaita, kilttejä ja hyviä. Paljon vihaa, vähän rakkautta. Aina tällaisen huonon käytöksen seurauksena minun tekisi mieli kaivautua maan alle ja kuljettaa kyseinen henkilö pahaa viljelevien saarelle pohtimaan omaa käytöstään. Valitettavasti tämän kaltaisia ihmisiä on maailma pullollaan, ihan lähelläkin, kun tarkemmin katsoo.
  • Rahakeskeisyys
    Rahan himo tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän pinnalla. Eikö kukaan ajattele muuta kuin rahaa? Jos minulla olisi tarpeeksi kovapäistä asennetta, suunnittelisin elämäni niin, etten tarvitsisi rahaa. Maailmamme on niin rahakeskeinen, että oksettaa. En haluaisi olla missään tekemisessä kaupan, myynnin, ostamisen tai kuluttamisen kanssa ja sitä tässä maailmassa eläminen tuntuu olevan. Tuntuu että raha on monille jonkinasteinen unelma tai tavoite.
  • Itsekeskeisyys ja ajattelemattomuus
    Ei koske minua. En jaksa välittää. Ei kiinnosta. Ei kuulu minulle. Ihan sama. Ihan sama?! Miten mikään voi koskaan olla ihan sama? Voi kunpa ihmiset ajattelisivat enemmän, vaikka vaihteeksi muitakin kuin omaa napaansa tai sen lähiseutua. Ymmärrän todellakin sen, ettei kaikkia voi rakastaa, mutta välittämien on eri asia.
  • Maailman valheellisuus
    Siihen tämä kaikki perustuu. Ei puhuta asioista totuudenmukaisesti, uskotellaan ja manipuloidaan. Kierretään maailmaa ja sen asukkaita yhä suurempien valheiden ympärille. Annetaan olettaa, että maailma on hyvempi paikka, mitä se onkaan. Tähän aiheeseen sopiikin eilen Villeltä opittu termi kognitiivinen dissonanssi. Yksinkertaisuudessa se tarkoittaa sitä, että ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa keskenään.
  • Eläinten kaltoinkohtelu
    Ja se välinpitämättömyys. Tällä kertaa en tarkoita pelkästään turkistarhausta tai eläinten tappamista vaan myös sitä, miten kotieläimiä kohdellaan. Jotkut eivät tunnu tiedostavan myös henkisen väkivallan olevan väärin – myös niiden karvakavereiden kohdalla. Otetaan koira, vauva syntyy ja koira annetaan pois tai luovutaan vapaaehtoisesti otetusta lemmikistä vähin perustein ja pian jo kotiutetaankin uusi lemmikki. Tai sitten yksinkertaisesti vain se, että otetaan lemmikki väärin perustein. Tämä on sydäntaraastavaa ja ihan järjettömän vastuuntunnotonta. Myös lemmikkieläimet ovat tasa-arvoisia perheenjäseniä.

Nyt voin vain kertoa, kuinka pääni on melkoisen puhki näistä kaikista ajatuksista. Tällä hetkellä minulla taitaa olla maailman pahuuden annostusöverit, joka on ajoittain minulle tyypillinen ongelma. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, mutta taidan kuitenkin päätyä tähän toiseksi mainittuun vaihtoehtoon – ihan vain terveyteni tähden. Joskus on vaan ihan pakko saada unohtaa pahuus ja keskityttävä hyvyyteen. Siihen pyrin taas.

Oletko sinä ahdistuvainen maailman pahuudesta?

8 kommenttia :

  1. Anonyymi5/1/14

    Kirjoitit kuin suoraan minun suustani.. Minua ahdistaa todella usein maailman pahuus. Tai siis, ihmisten pahuus. Lempipuuhani niinä ahdituksen hetkinä onkin kirjoittaa youtubeen hakusana "faith in humanity restored" ja itkeä surun ja vihastuksen sijasta liikutuksesta, kun ihmset tekevätkin hyvää toistensa ja eläinten vuoksi. Tuo oikeastaan helpottaa, on ihanaa tajuta, että vaikka pahaa tekeviä ihmisiä onkin maailma pullollaan, niin löytyy myös niitä hyvää tekeviä ja rakkautta ympärilleen luovia.

    Mutta vaikka ihmiset pahuus kuinka ahdistaa ja tuntuu pahalle aika useinkin, niin sille kaikelle pahuudelle ei vain oikein voi mitään. Vaikka tuo ajatus on kovin lohduton, niin aina voi miettiä, että "no ainakin minä omalta osaltani aion tuoda maailmaan niin paljon iloa ja rakkauta kuin pystyn". Ja onneksi meitä noin ajattelevia on kuitenkin olemassa, ja paljon! :)

    Olen seuraillut blogiasi nyt aika pitkään (olen se joka kommentoi siihen oliko se nyt "rakastatko sinä eläimiä" postaukseen :D) ja täytyy sanoa että ihana on niin blogi, kuin ihanan oloisen ihmisen ihanat ja positiivista ja elämäniloa pursuavat ajatukset, joita ei voi kuin ihailla ja lukea hymy huulilla. Muista, Sinä olet yksi niistä, jotka tekevät maailmasta paremman paikan elää. <3

    Kaikkea hyvää, ihanaa, rauhan ja rakkaudenomaista ja kaikkea siltä väliltä sinulle ja pienelle perheellesi (niin kaksi kuin nelijalkaisille!) toivottaen Eveliina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eveliina! Niin valtavan ihana kommentti, että herkistyin ♥

      Helpottavaa että siellä on joku muukin, joka ahdistelee. Hyvien asioiden, ihmisten ja tekojen ajattelu saa aina mielen palaamaan paremmaksi, sillä niin kuin sanoit, niitäkin on onneksi vaikka kuinka paljon! Ihan joka puolella ja lähellä, kuten nytkin sinä kommentoimassa blogiini :3

      Se siinä tuntuukin olevan ahdistavinta, ettei niille asioille voi oikein konkreettisesti tehdä mitään, ei voi tunkea ajatuksia toisten ihmisten päähän tai pakottaa ihmisiä kuuntelemaan, ymmärtämään tai käyttäytymään kunnolla. Siitä tulee ainakin minulle ajoittain sellainen turhautumisen tunne.

      Kirjoitit niin kauniisti, että sanat katosivat päästäni :3 Vau. En voi muuta kuin hymyillä leveästi ja kertoa, kuinka paljon iloa ja voimaa toit minulle. Kiitos! Samaa voisin sanoa sinusta. Hih! Jos uskomme, että maailmasta voi tehdä paremman paikan ihan jokaiselle, ehkä se vielä jonain päivänä toteutuu. Me ainakin voimme tehdä oman osuutemme sen eteen, eikä välittää niistä, jotka eivät välitä.

      Kiitos tuhannesti tästä koskettavasta kommentistasi. Tämä perhe kiittää ja kumartaa Kaikkea hyvää myös sinulle Eveliina, paljon valoa ja rakkautta, iloa ja onnea poluillesi ♥

      Poista
    2. Anonyymi13/1/14

      Ihanaa että kommenttini piristi :--)

      ♥:llä Eveliina

      Poista
  2. Allekirjoitan! Ja sen, ettei voida sanoa päin naamaa, mitä ajatellaan.

    VastaaPoista
  3. Niin totta!! En voi ymmärtää, kuinka joillekin on niin helppo vain lakaista kaikki maailman epäoikeudenmukaisuudet maton alle toteamalla, että noh, ainakin minulla on asiat ihan ok. Mutta onneksi on olemassa myös meitä ajattelijoita - onpa edes pieni toive paremmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Jos omassa elämässä on kaikki hyvin, sitä suuremmalla syyllä on helpompi miettiä myös muita. Heikoimmillaankin olevat ihmiset kykenevät auttamaan, ainakin ajattelemaan! Välillä on vaan kovin raskasta ajatella raskaita ajatuksia, kun tuntuu, ettei monikaan ole jakamassa sitä taakkaa. Toivotaan parempaa ♥ Kiitos kommentista, sinä ihana!

      Poista