sunnuntai 26. tammikuuta 2014

SUNNUNTAIN SULOISET MIETTEET

Hymyinen sunnuntaitervehdys teille kaikille!

Täällä minä olen kiukutellut itselleni (ja vähän Villellekin), kun en ole saanut mitään aikaiseksi täällä blogimaailman puolella. Tämä ärsyttävä poissaoloisuus on hieman hermostuttanut minua ja mitä pidemmäksi se on mennyt, sitä suurempi kynnys on ollut päivittää yhtään mitään. Liittyen tähän olen myös ihan mahdottoman huono ajankäyttäjä, jonka vuoksi tuntuu, ettei aika ikinä riitä mihinkään. Lisäksi olen varmasti universumin itsekriittisin ihminen, sillä ikinä en ole tyytyväinen mihinkään omaan aikaansaannokseen, varsinkaan jos se liittyy luovuuteen. Miksi minun pitää olla niin ylitarkka ja täydellisyyteen tavoitteleva jästipää?

Yli viikonkin mittaisen tauon jälkeen suurin ongelma on se, etten tiedä mistä kirjoittaisin. Tai tiedän todellakin, mutta en osaa päättää, mistä niistä kirjoittaisin. On tapahtunut sitä, tätä ja tuota, jotain muutakin, eikä ehkä kuitenkaan yhtään mitään mainittavaa. Satoja kuvia roikkuu koneella, eikä yhtäkään muka ehdi julkaista. Mielessäni olisi tuhat mielipidejuttua, Toivon kuulumisia, omia fiiliksiä, kaikenlaisia oloja ja iloja sekä epämääräisiä mietteitä liian monesta asiasta. Olen neiti aikaansaamaton!

Loppujen lopuksi päädyn sitten aina höpöttelemään kaikesta turhasta ja sekavasta, siitä ja tuosta, enkä oikeastaan mistään järkevästä. Kuten näette. Saanhan nyt kuitenkin kertoa teille juttuja viime päivien tuntemuksista.

Ihan ensimmäiseksi minun on kerrottava harmitukseni siitä, kuinka vähän olen tänne Toivosta kirjoitellut. Onhan hän sentään elämäni valopilkku ja kaiken keskipiste. Toivosta on tullut ihanan hassu höpöttelijä ja kielellinen osaaminen on kehittynyt paljon. Päivittäin hän toistelee ja matkii uusia sanoja sekä ymmärtää jo lähes kaiken kuulemansa. Vaikka uhmatuhmaa ja dramaattisuuttakin on ollut liiaksikin liikkeellä, on hän silti ollut suurimman osan ajasta aikamoinen ilopilleri. Ja edelleen sellainen empaattinen pusutteleva halinalle, joka on niin äärimmäisen suloinen omien vekkuleiden juttujensa kanssa.

Itsestäni voin kertoa sen verran, että mieleni on ollut sellainen karkkipussimainen mairea sekoitushässäkkä, jossa on ollut makean pehmeyden ja lempeyden lisäksi havaittavissa hitusen vahvaa suolaisuutta sekä ripas räiskyvää kirpeyttä. Välillä erikseen, välillä villinä cocktailina.

Niin tai näin, sekaisin olen kuitenkin. En yhtään meinannut muistaa, kun tuossa yksi päivä (olisko ollut viime viikon perjantaina) täytin kaksikymmentäneljä vuotta! Näin astetta vanhempana minulla on ollut kertakaikkisen upea fiilis, johon syitä on ollut varmasti enemmän kuin yksi. Olen tuntenut kokonaisvaltaista hyvää oloa, tyytyväisyyttä ja tasapainoisuutta – ennen kaikkea fyysisellä tasolla. Olen seikkaillut energisten aaltojen huipulla ja oloni on ollut vaivaton. Ei mitään kolotuksia tai väsymystä, eikä ainuttakaan päänsärkyä. Minun kohdallani se on ihme! Kirjoittelen näistä fyysisistä tuntemuksista piakkoin.

Muutenkin elämä menee kaikilla tasoilla mukavan muljuvasti eteenpäin, aikalailla tasapaksuin askelin, mutta ei millään lailla tylsästi. Välillä tuntuu, että arkemme on yhtä suurta seikkailua tai sirkusta! Olemme saaneet nauttia ihanien ihmisten läsnäolosta, omasta rauhasta, arjen touhuista ja mukavista hyvän mielen oloista. Olemme opetelleet käyttämään (Ville on opetellut) hassunhauskaa budjettiohjelmaa (siitä kerron myöhemmin myös), suunnitelleet tulevaa ja haaveilleet muuttoasioista. Oikein mukavan leppoisia päiviä, arjen tohinaa, hauskuutta ja hepulointia!

Ulkona pauhaa edelleen minun sydämeeni uppoava rakkausilma, taianomainen tunnelma ja valoisuus. Joka aamu, kun katson ikkunasta pihalle, näen uskomattoman upean ihmemaan, huokaisen onnesta ja sisäinen rauhani on taattu. Täytyy kyllä myöntää, että ympärillämme vallitseva harvinainen ilmasto on yksi maailman kauneimmista!

Höpötyksiä höpötyksien perään, eikä oikeastaan mitään oikeaa asiaa vieläkään. Ei se mitään! Olen vähän tämmöinen turhanpäiväinen höpöttelijä, kuten saatattekin jo tietää, mutta annattakoon se taas minulle anteeksi. Nyt hörpin onnellisin mielin kahvia, nautin hetken hiljaisuudesta, rapsuttelen minun rakkauskissojani sekä annan mieleni lepäillä kahvipärinöiden ja levottomuusolojen keskellä. Välillä tuntuu, että voisin vaikka lentää! Nyt!

Hyviä rakkausoloja teille, voikaa hyvin ja nauttikaa talvisesta ihmemaasta ♥

8 kommenttia :

  1. Ihania kuvia täälläkin. Ja teillä myös ihana Toivo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon :3 Hymyinen kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Ihania kuvia jälleen kerran :) Ja kiva oli lueskella kuulumisia! Se on muuten jännä juttu, kun hetken aikaa pitää blogin kiinni, niin välistä ainakin mulla tuntuu että on tosi tosi TOSI vaikeaa kirjoittaa mitään. Ihan kuin koko kirjoitus taito ois kadonnut hetkellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rudi <3 Näin on! Ja sitten tuntuu, että asiat ja ajatukset vain kerääntyvät päässä, eikä enää tiedä mistä aloittaa. Haasteellinen harrastus :--D

      Poista
  3. Voi miten ihania kuvia ja tuttuja ajatuksia! Vaikka olis sanottavaa, kuvia ja ajatuksia niin tuntuu ettei saa alotettu yhtään mistään tai sitten siitä tulee jotain jotain epämäärästä ja julkasukelvotonta mössöä! :-D Ihania talvipäiviä ja lämpimiä ajatuksia sinne! <3 Ps. Kirjotat niin ihanasti aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma :3 <3 Juuri näin! Minusta tuntuu, että jokainen mun juttuni on yhtä mössöä, eikä siitä kuvaan voi saada irti mitään :--D Mutta eihän tätä pidäkään vakavasti ottaa :---) Kiitos samoin sinne, onnellisuutta ja iloista mieltä ihana tyttönen <3 Sun kommentit ovat parhautta. Ps. Kiitos vielä kolmannen kerran! Hyvä että joku jaksaa lukea minun tekstiäkin ;)

      Poista
  4. Anonyymi3/2/14

    Hienot keltaiset kengät, ihana Toivon huivi ja ihana sä!

    -Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihi voi kiitos Erika :3 Sinä se ihana olet, kun tällaisia kommentteja kirjoittelet <3

      Poista