KAIKENLAISIA KUULUMISIA

Kaikenlaista on tapahtunut, sitä sun tätä, eikä oikeastaan kuitenkaan yhtään mitään. Olen ollut hyvin mietteliäs, ehkä hiljainenkin ja haaveillut suurista asioista. Olen ollut rakastumisfiiliksissä vihdoin saapuneesta talvesta ja silmiäni hyväilee tuo puiden päällä lepäävä valkoinen kuorrutus. Niin kaunista! Mieli menee siellä ja täällä, mutta sisäinen aurinkoni pilkahtelee kuitenkin sopivilla hetkillä.

No mitäpä meille? Ville palaili eilen töihin neljän päivän vapailta ja makean suolainen perusarki on jatkunut tuttuun tapaan. Olemme olleet mahdottomia kotihiiriä nyt viimeiset päivät, mutta ehkä ihan hyvä niin. Arvatkaapas mistä myös tietää arjen jatkuvan viimein? No eilen alkavista Salatuista elämistä ja Uudesta päivästä tietenkin! Jos joku on vähintään yhtä innoissaan tästä kuin minä, huutakoon hep! Voi jestas, mitä draamaa niissä taas jauhetaan.

Sellaisen seesteisen levottoman olemisen ja elämisen lisäksi olemme käyneet tavanomaista enemmän syvällisempiä keskusteluja henkilökohtaisista asioista. Sellaisista asioista, jotka iskevät suoraa sydämeen ja lujaa. Syvällisistä pohdinnoista saattaa tulla sekä hyvä että huono mieli, mutta joskushan niitäkin on käytävä läpi. Vaikka sitten keskellä yötä, jos sille päälle sattuu.

Olen kuitenkin päätynyt sellaiseen lopputulokseen, ettei kaikille asioille vaan voi mitään. Joskus tapahtuu sellaista, mihin et itse pysty vaikuttamaan ja se on hyväksyttävä. Vaikka sydäntäsärkevät pettymykset saattavatkin iskeytyä päin naamaa, on asioiden annettava olla ja on jatkettava elämää. Hyvien asioiden ja positiivisuuden puolesta puhujana haluan kuitenkin salaa toivoa, että asiat voivat vielä jonain päivänä olla toisin.

Syvällisyyksistä syvällisyyteen, olen viime päivinä tuijotellut herkeämättä poikaani. Hänhän on kasvanut isoksi pikkupojaksi yhdessä silmänräpäyksessä! Jotenkin tämä asia on yhtäkkiä hypännyt puskista naamalleni, enkä voi käsittää, miten aika juoksee minua karkuun. Missä välissä hänestä on tullut oikea ihmislapsi? Missä välissä hän on menettänyt vauvamaiset muotonsa ja eläimelliset eleensä? Minä niin vollotan täällä ja vuolaasti vollotankin. Ainahan se minun vauvani on.

Pinnallisuudestakin sen verran, että olen saanut vihdoin täytettä poikasen vaatekaappiin. Huh, ette tiedäkään kuinka vaikeaa sekin saattaa olla. Ehdin jo vaipua epätoivoon ja silmissäni näin, kuinka poikani tallustaa alastomana pitkin kyliä. Nudismin harjoittaminen jääköön kuitenkin vielä tällä erää.

En siis todellakaan ole halukas ostamaan vaatteita uusina, ellei ole pakko, koska se on täysin järkeni vastaista. Ihan tarpeeksi niitä jo tyypit tuolla ostavat muidenkin edestä, joten minulle kelpaa enemmän kuin mielellään muiden jämät. Kirppareiden saalis on tämän suhteen ollut mitätön, mutta onneksi maailma on ihania tyyppejä pullollaan, jotka ovat valmiita antamaan omistaan - pientä maksua vastaan tai jopa ilmaiseksi. Miten kiitollinen sitä voikaan olla näinkin yksinkertaisesta asiasta!

Eikä siinä vielä kaikki. Olen bongaillut myös itselleni ihan hirvittävän ihania juttuja sekä kaupunkikirppareilta että netistä. Olen löytänyt super hyvät ja söpön keltaiset talvikengät sekä inkkarihapsunilkkurit kesäksi. Olen myös ostanut muutaman rahan edestä itselleni pari vaatekappaletta, kuten oranssit housut ja muutamia paituleita. Myös sellaisen ihanan keltaoranssin raitapaitapaitulin! Kerrankin on sellainen olo, että kaapissa on kengät joka säähän ja myös kivoja vaatteitakin tarpeeksi, mutta ei liikaa. Otanko kuvia löydöistäni? Kukkuu, kiinnostaisko teitä?

Siis tuo ilma on ihan mieletön tuolla ulkona! Oletteko samaa mieltä? Tänään kauppareissulla saimme poikasen kanssa ihastella tummansinistä herkkutaivasta ja taivaalla möllöttelevää lähes täydellistä kuuta. Toivokin innostui kuusta ja huutelikin vähän väliä uuu uuu sekä heilutteli matkassa reissaava Nuuskamuikkustakin kohti taivasta. Siinä me sitten yhdessä tunnelmoimme leveät hymyt huulillamme.

Nyt olen kokonaisvaltaisen energian saavuttanut pirteä peipponen ja voisin ehkä tehdä mitä vain! Olen saanut nukkua paremmin kuin hyvin, hölläillä mieltä, olla vaan ja möllötellä. Yhtäkkiä mieleni lepääkin seesteisen rauhallisena, antaa tasapainoisia ajatuksia ja muita sellaisia suurenmoisia hyvän mielen tuntemuksia. Ihan yhtä onnellinen minä olen juuri näin, tässä ja nyt, näillä eväillä mitä minulla on. Nyt nautin ja rakastan, sillä elämä on uskomattoman hienoa ollakseen totta.

Eläkää, nauttikaa, rakastakaa ♥