ELOA TAAS!

Ai kamala! Jo kaksi viikkoa edellisestä postauksesta. Olenpa näköjään ollut maailmankaikkeuden huonoin bloggaaja, joten nöyrät pahoitteluni siitä. Toivottavasti siellä vielä jokunen lukija on hengessä mukana. Haluasinkin nyt ensimmäiseksi kiittää kaikkia teitä, jotka jaksatte seurailla ja ennen kaikkea kommentoida. Olen kiitollisempi kuin tiedättekään ♥ Halien kera haluan toivottaa tervetulleeksi myös uudet lukijat, toivottavasti viihdytte mukana matkassa!

Tänne kirjoittaessani tarvitsen aina hyvän ja tasaisen mielentilan, joten ehkä senkin vuoksi täällä on ollut hiljaista. Nimittäin edellisen viikon olen ollut ihan kaamea, suorastaan hirviömäinen, enkä ole itsekään itseäni sietänyt. Syy tähän löytynee luonnon oikuista ja ah niin ihanista hormoneista. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, mutta mielummin nauran. Voi Ville parka, sanon minä.

Onneksi oloni ovat tasaantuneet ja olen taas saanut oman itseni takaisin. Enkä muuten ole ollut ainoa känkkäränkkä täällä, sillä tuo yksi vaahtosammuttimen kokoinen tyyppi on harjoittanut pientä uhmatuhmaa sisällään ja onkin tuonut sitä jo muutamaan otteeseen esille. Minähän jään tässä ihan kakkoseksi – on meinaan tuollaisen reilun puolitoistavuotiaan elämä toisinaan aika hämmentävän rankkaa.

Rankkaa tai ei, fiilikset ovat nyt kohdillaan. Tuntuu että jokainen asia, pieni tai suuri, on juuri niin kuin pitääkin. Pikkuruisista ikävyyksistä huolimatta meidän elämä rullaa aika mainiosti, enkä voisi onnellisempi olla. Tunnen niin suurta kiitollisuutta niin monesta asiasta, etten tiedä voiko tämä olla tottakaan. Siis kertakaikkisen mahtavaa, upeita tuntemuksia, kauniita hetkiä ja vieläpä mukavia odotuksiakin luvassa!

Elämä ei kuitenkaan ole yhtään mitään ilman niitä pienen pieniä, mutta samalla myös suuria, ihania ja yksinkertaisia asioita, jotka saavat arjen loistamaan juuri oikealla tavalla. Tässä viime aikoina minä olen saanut erityistä nautintoa ja hyvää mieltä alla mainituista asioista.

♥ Viestit ystäviltä, sekä uusilta että vanhoilta sellaisilta. Olen ajatellut heitä kaikkia niin paljon, hymyillyt mielessäni jokaiselle ja ollut niin kiitollinen heidän olemassaolostaan. Vaikka joskus olenkin hirvittävän huono yhteydenpitäjä, toivon kovasti, että ihmiset tietävät minun välittävän ja ajattelevan heitä usein.

♥ Karvaiset ystävämme, jotka tuovat menoa ja meininkiä tasapaksuna soljuvaan arkeen. Kissat ovat ehkä maailman hienoimpia kanssaeläjiä! Varsinkin nuo meidän kaksi ovat hämmästyttäviä otuksia. He ovat niin suurenmoisia, että välillä jään vain tuijottelemaan, ihastelemaan ja lopulta herkistelemään heidän ainutlaatuisuuttaan.

♥ Tavalliset kotihetket Toivo Touhulaisen kanssa, joihin en voisi ikinä kyllästyä. Leikkiä, riemua, paljon iloa, opettelua ja oppimista. Piirustushetkiä, musiikkia ja tanssia, kirjojen seikkailuja sekä päivittäisiä hepulikohtauksia. Unohtamatta tietenkään halipusuhetkiä, joista on tullut sekä äidille että pikkupeikolle erityisen tärkeitä. Meillä on ollut myös mielenkiintoisia keskustelutuokioita, olemme opetelleet uusia sanoja ja elämän pieniä toimintatapoja. Sanoja tulee joka päivä lisää! Hän on kyllä universumin herttaisin tyyppi ja sen lisäksi aika mainio seuralainen.

♥ Uusien viherkasvien ihastelu ja niiden tuoma hyvä energia. Pitkästä aikaa olen harrastanut viherpeukalointia ja nuuhkinut mullan tuoksuja. Haluaisin meidän kotimme täyteen viherkasveja ja se olkoon uusi projektini. Haluaisin myös sellaisia vanhanaikaisia kukkapöytiä ja värikkään iloisia ruukkuja!

♥ Rakkausjutut, halipususuukotteluhetket ja yhdessäolo, jotka ovat meidän perheen ykkösjuttuja. Se tunne, kun rakastat ja tulet rakastetuksi, saat voimaa ja annat voimaa. Se tunne, että ikävöit toista, vaikka hän olisikin viereisessä huoneessa. Se että voi käpertyä toisen kainaloon, pitää kiinni ja tuntea sydäntä pakahduttavia tuntemuksia. Ja se, että kainaloon kömpii vielä se yhteinen minityyppi ja kaikki ovat hymyissä suin lytyssä keskenään. Yhtenä aamuna katsoin vieressä makaavia söpöläisiäni, joilla oli maailman suloisin kahdenkeskeinen silistystuokio meneillään. Silloin tunsin itseni etuoikeutetuksi. Rakkaus on käsinkosketeltavissa. 

♥ Onnistumisen tunteet, joista saa rutkasti voimaa arjen pyöritykseen. Olen innostunut vihdoin jumppaamaan ja venyttelemään, lihakset nauttivat ja tulee muuten erikoisen hyvä olo. Lenkkeily on ollut vaikeampaa, mutta siinäkään ei saa olla liian ankara itselleen, sillä hiljaa hyvä tulee. Olen myös löytänyt sisäisen leipurini ja nyt minulle onkin muodostunut kiva pikku tapa leipoa aina tuleville vieraille. Viimeksi leivoin korvapuusteja ja voi jestas sentään, kun ne olivatkin herkullisia ja pullamössö-övereitä oli melko mahdotonta välttää.

Yllä mainittujen juttujen lisäksi olen tajunnut, että yksi kivoimmista asioista elämässä on ihmisille hymyily. Voi miten nautinkaan siitä! Yhtenä päivänä kaupungilla tein sitä jokaiselle vastaantulijalle ja sainkin tällä kertaa aika mielettömän ihania hymyjä takaisin ja mukavia katsekontakteja, jolloin hihittelin mielessäni.

Samaisella reissulla muuten törmäsin yhteen elämää nähneeseen herrasmiesmäiseen vanhaan hipinretkuun, joka tarjosi leijonaa kolalla (en ottanut), puhui italiaa ja espanjaa sekaisin sekä kehui keltaisia talonvaltaajakenkiäni. Hän kertoi olevansa elämänsä kunnossa, mutta suruinen, höpöttelimme mukavista asioista ja elämästä noin yleensä sekä lopuksi toivottelimme hyvää päivänjatkoa. Hän jäi jostain syystä suuresti mieleeni, herkisti minua ja siksi mielessäni toivonkin hänelle parempaa elämän jatkoa.

Viime aikoina olen tainnut fiilistellä enemmän kuin laki sallii, pääni on pursunnut mitä kauneimpia ajatuksia ja mietteitä sekä olen käyttänyt monia hetkiä syvällisten asioiden pohdiskeluun. Olen mietiskellyt myös arvoasioita (taas) sekä ärsyyntynyt ihmisten tyhmyydestä ja tietämättämyydestä, mutta myös hämmentynyt hyväsydämisyydestä.

Aika mielettömän hienoja oli myös ne aamut, jolloin pakkanen paukkui ja auringonsäteet kurkistivat ikkunasta sisään ja taas kerran tajusin eläväni hetkessä, nauttien kaikesta pienestä yksinkertisuudesta. Sitten tulivat lauhat lumipilvisateet ja taianomainen ihmemaa muuttuikin harmaaksi sumulaaksoksi, eikä sekään ole hassumpaa ollut. Paitsi nyt tuo vesisade on kieltämättä aika ankeaa. Pakkasta hieman kaipaan ja niitä silmiä hyväileviä taikapuita, mutta kyllähän se kevätkin jo kutkuttaa mielessä. Meillä nimittäin tulee olemaan muutosten aikaa kotihuudirintamalla, joten täytyy myöntää, että haluaisin ajan kuluvan vieläkin nopeampaa. Jännittää!

Mahtavia oloja sinne kaikille, rakastakaa paljon ja eläkää hyvin. Sunnuntairauhaa ♥