tiistai 8. lokakuuta 2013

EI MINULLA OIKEASTAAN MITÄÄN ASIAA OLE

Mutta haluaisin höpötellä. Ihan muuten vain, itseni ja teidän iloksi. On ollut aika vipinää ja vilskettä, mutta ei sitten kuitenkaan olekaan. Sellaista aaltoilevan touhukasta laiskuutta. Miten sitä nyt kuvailisi. No sellaista. Tiedättehän.

Perjantai oli se touhukkaampi osuus. Haluatteko kuulla? Paappa-päivä ja aamusta iltaan minun isäni seuraa, Toivon riemua, Paapan hankkima turvaistuin ja testailumatka kauppaan, Toivolle Paapan hankkimat uudet asusteet ja maailman söpöimmät pikku-Kuomat, reissu Akaaseen moikaamaan tuttavaperheemme äitihahmoa ja hänen tytärtään, lapsuuden leikkikaveriani kera pienen perheen, jotka ovat reilu kaksi kuukautta sitten saaneet uuden jäsenen, tyttövauvan, joka on varmasti maailman kaunein sellainen, suloisen hentoinen neitonen ♥ Olipas ihana viettää Paapan kanssa aikaa, nähdä tuttavaperhettä ja vauvaa, päästä persoonalliseen ja yksityiskohtaiseen kotiin ja nähdä kuinka innoissaan Toivokin oli!

Pari sanaa kyläilijä-Toivosta, joka ei ujostellut lainkaan, vaan meni hurjana paikasta toiseen, jokaiseen irtoesineeseen koskien samalla kun minä yritin varmistaa hajoamisprosentin pysyttelevän nollassa, rauhallisesti katseli vauvaa, uteliaasti kiinnostuen, silmäili asunnossa olevia pääkalloja ja muita yksityiskohtia, rakastui isännän musiikkihuoneessa lojuvaan jättikokoiseen kauhusetään, jonka pää oli enemmän kuin kammottava, kiipeili vauvan pehmoiseen sitteriin, maisteli omatoimisesti kirpeää karpalokonvehtia, pusutteli ainkin viisi kertaa kumista ja pelottavasti irvistelevää kauhurottaa ja näki kaksi suloista pitkäkarvaista marsua. Olin niin ylpeä.

Viimeiset kolme päivää ovat olleet laiskempia kuin laiskiaisen aamutee. Pienikin tehtävä on vaatinut sitäkin suuremman ponnistelun. Yhtenä päivänä olimme ulkona vasta hämärän laskeutuessa lähiöön, toisena päivänä emme tehneet kai mitään ja kolmantena päivänä söimme pitsaa. Kaksi pitsan palaa sain tungettua naamariin, jonka jälkeen sain ehkä suolan yliannostuksen ja halkeaman vatsalaukkuun.

Tänään olemme soittaneet tamburiinia, laulaneet ja lukeneet kirjoja. Tein ruuaksi linssikeittoa, mikä olikin suussasulavan herkullista. Poikanenkin söi antaumuksella, kunnes sai hepulin kaataessani maidon päälleni. Kahvikupposen kanssa katselin Erilaiset äidit ja sitten hepuloitiin taas. Leikittiin, hepuloitiin ja leikittiin. Sellaisia meidän päivät ovat.

Sekä keittiöstä että olkkarista avautuu nyt aika mielettömät maisemat, luonnon omat taideteokset, puita keltaisilla lehdillä. Saisinpa tuosta pysyvän taiteen seinällemme. Kaunista syksyistä tunnelmaa ja iloista viikkoa kaikille ♥

Ps. Vielä olisi aikaa kysyä! Vastailen pian, tässä joskus, myöhemmin.

16 kommenttia :

  1. Ihanan aurinkoinen ote ja kaunis poitsu! Myös täällä keltaisia lehtiä ja linssikeittoa ruokana... :)

    Vasta löysin blogisi, kivalta vaikuttaa. :) Käy säkin tsekkaamassa, mä aloitin kanski bloggailun uudelleen.

    -Aura // auranseikkailut.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos :3 Hih, hassun hauska sattuma! Linssikeitto on namia.
      Oi ihanaa, jos tuntuu kivalta tämä. Saan tuollaisista sanoista itsevarmuutta. Kiitos ♥

      Käyn varmasti kurkkaamassa sinunkin seikkailuja :--) Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  2. ashgaadgkngjgdgak laiskiaisen aamutee :D :D

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla teidän kuulumisia! :) ♥ " Laiskempia kuin laiskiaisen aamutee..." :D Sinä=♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai onko ihana kuulla, mukava tietää :3 Sinä olet ♥ ♥ ♥

      Poista
  4. Kivoja kuvia! :) Sulle löytyisi haaste meikäläisen blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sara :--) Tsekkasin haasteen, kiitos siitä! Toteutan sen, mutta voi olla että pienellä viiveellä hehe.

      Poista
  5. Höpöttelyä <3 Ja aivan mahdottoman kauniita kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen höpö höpöttelijä. Kiitos kaunokainen ♥

      Poista
  6. Ihanaista höpöttelyä.
    Huomasin tuon pyören tyynyn ja ihmettelin missä olen nähnyt samanlaisen.. Meidän mummulla!! Vähän mun on nyt pakko saada samanlainen. Tulee niin lapsuus mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne ♥
      Oooh! Mummulatyyny! Ehkä mummusi antaa sen sinulle perinnöksi ;) Mutta tuo tyyny on kyllä yksi minun rakkaus. Löysin sen UFFilta kerran, enkä kahta kertaa miettinyt, otanko mukaan vai en. Suloista viikonloppua ♥

      Poista
  7. Anonyymi1/11/13

    Hei
    Pakko aina ja aina vaan palata tänne katsomaan tätä julkaisua :) Niiiiin IHANAT VÄRIT näissä kuvissa! Olen ihan värien orja,varsinkin näin pimeän aikaan.Ruskan aika on yksi mun lempivuoden ajoista.Sulla ruska on aina kotona.Minäkin haluan kotiini saman fiiliksen.Mistä olet ostanut nuo ihanat verhot mitä näkyy kuvissasi(olohuoneessa?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos ihanasta kommentista! Tuli kyllä kilokaupalla hyvää mieltä mulle tästä :) Minustakin nuo on ihanat värit! Syksyn värit ovat lemppareitani :) Jos oikein muistan, nuo verhot on ostettu UFFsta. Siellä on aina joskus kivoja verhoja! Taitavat olla aika iäkkäät nuo meidän :)

      Poista
    2. Jeps..arvasin että verhot ovat kirppislöytö ;) no eipä auta kuin toivoa kirppisonnea että jonain päivänä löydän jotain keltaista/oranssia meidänkin koloon :) Ihanaa syksyä.

      Poista
    3. Ihanaa loppusyksyä ja talvea sinullekin! Toivon että kirppisonni suosisi ja löytäisit täydelliset verhot sinulle :--) ♥

      Poista