KUN ISI NUKKUU

Ja näkee levottomuusunia meidän kahden ollessa vapaana. Totaalisen vapaana jättämään viimeisetkin järjen rippeet taka-alalle ja päästämään hepulihemmot valloilleen. Vielä kun antaa itselleen kaiken vapauden mihin vain, antautuu suosiolla hyvän mielen hurrikaanille ja muistaa, etteihän me normaaleita olla koskaan oltukaan.

Seuraukset voivat olla kaoottiset. Ehkä jopa portti hullujen huoneelle. Mutta meidän menoa ei totiset tiukkapipot häiritse, sillä meidän hatut ovat tavanomaista löysemmällä ja intiaanitkin ovat tippuneet jo ajat sitten veneestä. Muutama mutterikin on hukassa, mutta ne ovat onneksi korvaantuneet makealla elämänilolla.

Kaikki alkaa jo aamusta. Isipeikko saapuu yötöistä kotiin ja hiipii peiton alle korvat tukittuina. Silloin meillä on oiva tilaisuus käynnistää energian lataamat moottorit ja toivottaa tervetulleiksi uusi päivä. Oikeastaan on vielä parempi, jos energiavarastot ovat jostain syystä jääneet tavanomaista tyhjemmiksi, sillä hepuliherkkyys on silloin äärimmillään.

Sitten se alkaa. Sekoilu. Pyöritään ympyrää, tampataan malttamattomina jaloilla lattiaa, hihitellään ja kaatuillaan, kun pää on pyörällään pyörimisestä, hakataan tamburiinia niin lujaa, ettei naapureille pitäisi olla epäselvää, mitä täällä taas tapahtuu, laitetaan musiikki soimaan lisärytmiä antamaan ja tanssitaan sylikkäin, halitaan nenillä, suukotellaan vähän joka välissä, jonka jälkeen otetaan hurjia juoksuaskelia kohti lelukoria ja siitä seurauksena kynttiläteline kaatuu päälle. Eikä edes itketä.

Poikanen nappaa pallon käteensä ja heittelee sitä riemuissaan minulle, potkin takaisin, jolloin myös Nasse yrittää kuumeisesti juosta pallon perässä kuin koira ja tämä toistuu tuhanteen kertaan, kunnes pallo pomppaa pääni kautta Toivon päähän, alkaa hervoton räkänauru ja sen toistuessa nauru yltyy hepuliksi ja jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu, kunnes kupsahdetaan selälleen.

Minä nappaan kameran käteeni, josta poikanen sekoaa entisestään, kipittelee karkuun ja tulee nauraen takaisin, heiluttelee käsiään ja tasapaino horjuu, kiipeillään sohvalle, kieritään ja möyritään peittojen ja tyynyjen seassa, nauretaan niin, että napa repeää, pompitaan, kutitellaan ja meteli on melkoinen. Kissat katsovat kauhusta kankeina ja hiipivät koloihinsa.

Tukka sotkussa ja hymy ylettyy pään ympäri. Rauhoitutaan, haetaan lempinalle, silitellään, tutkiskellaan napoja, sormenpäitä ja varpaita, päät painuvat tyynylle, ollaan lähekkäin ja kuiskitaan hassusti. Olet tärkeintä.

Valtava onnellisuuden aalto tulvii kroppaani ja jähmetyin hetkeksi. Siinä minulla on universumin hienoin otus, maailman suloisin ja iloisin. Valopilkkuni. Tuota hepulinaamaa voisin tuijotella loputtomiin.

Ihan mielttömän upea päivän avaus. Tällä hetkellä väsypeikko on unessa ja minä saan hetken hengähtää valmistautuen uusiin hepulikohtauksiin. Myöhemmin tänään otan kameran kaulaani, repun selkään, lähden tallustelemaan ulos ja keräilemään kauniita syksyn aarteita talteen pahan päivän varalle.

Aivan mahtava auringonpaiste! Hymyilyttävää päivää kaikille ♥

Ps. Kuvanlaatukin on hepulissa, mutta tunnelmahan on tärkein, eikös.