maanantai 15. syyskuuta 2014

KAIKENLAISTA

Instagram @hennahay


Pää lyö tyhjää ja aivot jumittavat offline-tilassa. Ajatukset pyörivät ympyrää, harhailevat ja sinkoilevat sinne tänne vailla päätä ja häntää. Aina ne vievät minut sohvalle lootusasentoon ja naama kiinni sipsikippoon. Laiskottaa, väsyttää, hymyilyttää, naurattaa.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisin voinut viettää viikonlopun rauhan tyyssijassa, täydessä hiljaisuudessa yksin kotona rentoillen. Toisin kuitenkin kävi ja vieläpä omasta tahdostani. Päätin olla tuhat kertaa mielummin viikonlopun perheeni kanssa, koska yhteinen aika on ollut kortilla ja kortit ties missä. Ikävä on ollut suuri, varsinkin minun pientä peikkoani.

Okei, viikonloppu sattui olemaan ehkä kiukkuisin ikinä, kaksivuotiaan näkökulmasta, mutta siltikään en katunut päätöstäni. En vaikka känkkäränkkä näyttäytyikin ehkä joka toinen minuutti, pikkuautot (ja muut) lentelivät päin seinää ja ulkoillessamme vastaantulijat saivat kuulla ja nähdä kärryssä karjuvaa (ja kiljuvaa) villieläimen poikasta. Onneksi ne iloisemmat hetket olivat sitten sitäkin iloisempia.

Lauantaina sain kokea suurenmoisen hemmottelupäivän, jolloin Ville valmisteli herkkuruokaa jazzin tahdissa tanssahdellen, Toivo kipitteli intiaanitossuissa ulvoen pitkin kämppää, kissat hassuttelivat ja minä nautin siitä kaikesta, enkä tehnyt mitään.

Tämä viikko tuo tullessaan ankaraa kokeeseen lukua, yhden yövuoron ja muutaman vapaapäivän, omia pienen pieniä hengähdyshetkiä ja muuten vain oleilua, jos aika sallii. Pahoin pelkään ja aavistelen, että viikko ei taida olla mielyttävimmästä päästä, mutta toivon parasta ja uskon hyvään. 

Onneksi minulla on ympärilläni maailman mahtavimmat tsempparit ja ilontuojat. Sitä paitsi Ville starttasi tänään kahden viikon lomansa ja minun ystäväni sai toissapäiväni vauvan ♥ Kuume nousee!

Valoa viikkoonne ystävät rakkaat ♥

6 kommenttia :

  1. Voihan vauva. Siis sehän oli olennaisinta koko posatuksessa, eikö? Mie näin vauvan yksi päivä tuossanoin ja voi että kun se oli ihana. En tosin uskaltanut koskea ettei Aisla lyö sitä kun se oli hetkeä aiemmin parkunut ja raivonnut pää punaisena kun miula oli yksi toinen tyttö sylissä. Mutta vauva. Olisi pitänyt pussittaa kaikki Aislan vauvavaatteet jos ne vielä sitten tuoksuisi.... Ööö mut siis vauva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvat on aina olennaista kaikessa! Voi Aisla pieni mustis <3 Mä en edes enää muista miltä vauvat tuoksuu. Kamalaa. Vauvat, voi vauvat.

      Poista
  2. ♥ Auringonsäteitä viikkoonne!

    VastaaPoista
  3. Minulla varmaan ikuinen vauvakuume, vaikka kotoa löytyykin samanlainen 2-vuotias uhmailija + pari isompaa tapausta. Tsemppiä viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sinulla onkin monta vauvaa :) Kiitos!

      Poista