KAIKKI ON IHAN HASSUA

Täällä vain mennään ja tullaan, sinne tänne ja edestakaisin. Nautitaan aikaisista aamuista ja kello viiden herätyksistä, syödään aamupalaa silmät ristissä pimeässä keittiössä ja heitellään aamukahvit kahdella kulauksella naamariin. Tehdään hämmentävän sujuvasti (ja nopeasti) tarvittavat aamutoimet ja pujahdetaan ulos ovesta ennen auringonnousua. Fiilistellään hiljaisilla kaduilla ja hymyillään ujosti vähäisille vastaantulijoille. Seikkaillaan pitkät päivät kunnialla läpi ja illat vietetään mahdollisimman vetelästi, vältellään univelkaa ja hellitään toisiamme.

Tiedättekö mitä? Minä ihan oikeasti nautin tästä kaikesta. Arki tuntuu ihan hassulta, hyvällä tavalla hassulta ja juuri tämmöisessä tilanteessa se hetkessä eläminen on parasta. Vaikka onhan ne viikonloputkin aika ihania.

Viime viikolla alkoi minun ensimmäinen työssäoppimisjakso. Kuinka jännää! Kolmen vuoden tauon jälkeen hoitotyö maistuu mainiolta ja olosuhteisiin nähden olen pärjännyt yllättävän hyvin, melko hitaasti, mutta (melkein) varmasti. Työpaikkani on huippuhyvä ja mielenkiintoinen, ihmiset ovat ihania ja mikä parasta, minut on iloisesti toivotettu tervetulleeksi.

Tottahan toki arki on ollut raskasta, hetkellisesti jopa uuvuttaavaakin, mutta hitto soikoon me olemme pärjänneet hyvin. Ollaan vaan laulettu ja naurettu päivästä toiseen ja sekös jos jokin on ollut leppoisaa. Raskaatkin päivät tuntuvat paljon paremmilta, kun on tämmöinen ihana ja hassu perhe vierellä. Ja hymyily, se auttaa kaikkeen.

Mitä teille kuuluu? Kertokaa minulle jotakin kaunista tai hyvää tai mitä vaan ♥

Kuvat: Ville