sunnuntai 21. syyskuuta 2014

TÄLLÄ VIIKOLLA

- Olen jännittänyt työharjoittelun ensimmäistä iltavuoroa ja yövuoroa, mutta turhaan, sillä molemmat menivät oikein hyvin, hyvällä porukalla ja mielenkiintoisten asioiden äärellä. Voi miten rakastankaan hoitotyötä!

- Kotona kaikki on ollut enemmän tai vähemmän hullua. Siis ihan kreisiä menoa, jos minulta kysytään. En tiedä missä määrin kaksivuotiaan lapsen kiukuttelu on normaalissa rajoissa, mutta sitä rajaa ollaan tällä viikolla monesti mietitty. Ihan humoristisella mielellä ja tosissaan. 

- Toivo on ottanut känkkäränkkävaihteen päälle ja hukannut ilopillerinsä. Huutoa, raivoa, kiukkua, itkua, huutoa ja huutoa. Sanoinko jo, että huutoa? Aamulla, illalla, yöllä ja päivällä. Sisällä, ulkona, kaupassa ja kaikkialla. Kaikkialla muualla paitsi päiväkodissa. Voi meidän peikkoraukkaa.

- Olen ollut väsynyt ja ajoittain hermoromahduksen partaalla. En oikeasti, mutta melkein. Olen kiukutellut jatkuvasta kiukuttelusta ja turhautunut lahkeessa roikkumiseen ja siihen, että vessaankin meneminen on saanut aikaan valtavan huutokonsertin oven toisella puolella. Yritäpä tässä sitten lukea huomista koetta varten. Voin siis kertoa, että nyt mennään opiskelun kannalta sieltä mistä aita on matalin, toivotaan parasta ja uskotaan ihmeisiin. Muutenkin pieni (suuri) opiskelustressi kiristelee päätä ja kotiolot huomioon ottaen koulunkäynti tuntuu oikeasti raskaalta.

- Ville on (onneksi) ollut lomalla ja hoitanut lähes kaiken pakollisen ja pakollisesta poikkeavan, kodin, kaupassa käynnin, ruoanlaiton, siivouksen, lapsen hoidon, minun hoidon, kissojen hoidon ja kaiken muun. Ihana supermies.

- Olen tämän ankaran opiskelun lomassa haaveillut pitkistä (hiljaisista) ulkoiluhetkistä, metsäretkistä ja valokuvauksesta. Olen odottanut kunnon syksyä, kylmiä ilmoja ja vesisateita. Olen ihastellut puusta putoavia lehtiä, lintuparvia ja ihan mielettömän kauniita aamuja. Olen syönyt ihan liikaa herkkuja ja katsellut ihan liikaa huonoja tv-ohjelmia.

- Kaikki on kuitenkin ollut ja mennyt olosuhteisiin nähden hyvin, pieniä ilmassa lenteleviä rumia sanoja lukuun ottamatta. Stressaaminenkin on taas saanut minut muistamaan, kuinka typerää ja ennen kaikkea turhaa se onkaan, joten taidan olla mielummin stressaamatta. Tuli mitä tuli ja meni miten meni. Elämä on onnea, suolaista ja makeaa, kerrassaan ihanaa ja hassua.

Mahtavaa viikkoa teille ihanat tyypit  ♥

Kuvat ottanut Ville yhtenä leppoisana puistopäivänä.

2 kommenttia :

  1. Sulla on niin ihana tapa tuoda esiin niin ärsyttävät kuin ihanatki asiat! <3 Hurjasti tsemppiä ja jaksamista arjen pyörittämiseen ja opiskeluun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla :') Kiitos sinulle Emma, oot suuri piristys <3

      Poista