Ei hän aina hymyile. Joskus vähän surettaa ja pitäähän joskus kiukutellakin. Usein se on nälästä tai väsymyksestä johtuvaa ja joskus syy onkin täysin tuntematon. Höpsöttely, läsnäolo ja syli auttavat.
Uusin kiukun ja surun syy taitaakin olla eroahdistus. Sitä on jatkunut monta päivää ja jatkuu edelleen. Toivo leikkii onnellisena, kun vieressä katselee ja pelkkä lähellä oleminenkin riittää. Mutta vahingossa jos eksyn pois näköpiiristä, saan ilmoituksen siitä kahdessa sekunnissa. Ilmoitus tapahtuu joko säälittävän kuuloisella itkulla, huutoitkulla, ulinalla tai nyyhkytyksellä. Takaisin vierelle päästyäni saan helpottuneen ja onnellisen hymyn.
Pidemmän päälle pienen ahdistus on surkeaa katseltavaa. Ja kuunneltavaa. Raskastakin se on, varsinkin kun ei oikein pysty mitään tekemään ja Toivon hereillä olo aika menee pelkästään vieressä istumiseen.
Noustessani seisomaan pojan viereltä saan surkean kysyvän katseen: "Äiti älä mene minnekään, en halua, ethän mene?"
No kyllähän minä siinä vieressä istun. En tietenkään halua vauvani stressaantuvan tai ahdistuvan vain sen takia, että pitäisi pestä pyykkiä tai imuroida. Ne ehtivät hoitaa myöhemminkin, toisen vanhemman ollessa paikalla.
Onko muilla havaittavissa eroahdistusta?
Voi toista :( Meillä ei ainakaan vielä ole tullut eroahdistuskohtauksia ja toivon että suuremmilta vältyttäisiinkin. Mutta eihän sitä vielä tiedä onko tullakseen.
VastaaPoistaHyvä :--) Toivon ettei teille tulekaan! On se itsellekin ahdistavaa :--(
Poistavoi ei kuinka herttaisen dramaattinen tuo eka kuva (tai oikeestaan kaikki, mut eka sulatti sydämeni! tulee varmaan äidillekin tärkeä olo!
VastaaPoistaEikö! Toivo osaa olla dramaattinen välillä :--D Herkkis kun on. Ja tulee kyllä tärkeä olo tuommoisen avuttoman koiranpentu-ilmeen jälkeen.
PoistaMeillä Isla on kans välillä alkanu huutamaan Miikan kanssa ollessaan, kun mä olen lähtenyt käymään jossain. Toisinaan neiti jää tyytyväisenä touhuamaan iskän kanssa, välillä tulee itku :(
VastaaPoistaVoi kurjuus :--( Meillä onneksi kelpaa sekä isi että äiti. Pääasia että jompi kumpi on lähellä, onneksi.
PoistaMeillon kans välillä vähän moista ilmassa. Mut mulle äiti tais sanoaki, että asten ajattelu toimii vielä tässä vaiheessa niin, että jos lapsi ei näe sua, se tarkoittaa hänelle, että olet poissa etkä tule takaisin :) jotenkin sen jälkeen en oo niin "ärsyynytyny", jos typykkä alkaa huutaa jo sillon ku vessaan menee :D
VastaaPoistaNo tämä ajattelutapa on täällä hyvinkin tutuksi tullut. Voi noita vauvojen ajatuksia :) Huuto voi tulla myös jos vaan seläkin kääntää :D
PoistaVoi jehnankeppana kuinka suloinen Toivo on, jopa (varsinkin) itkiessään ♥♥♥ sulattaa sydämeni :)
VastaaPoistaMeillä Viimalla ei vielä ole eroahdistusta, paino sanalla VIELÄ. Luulen että tulee jossain välissä....
Hihjee no on <3 :--) Kai sellainen vaihe tulee enemmän tai vähemmän kaikille, tai sitten ei!
PoistaKyllä vaan meillä myös havaittavissa eroahdistusta, välillä turhankin paljon. Ja juurikin tuota että pitää istu vieressä katsomassa leikkejä, mutta kun nousee ylös ja meinaa mennä vaikka vaan vessaan, niin alkaa heti ulina ja sitte ryömitäänkin jo kovaa vauhtia perässä edelleen ulisten. :) Voi näitä pieniä, ei oo varmaan helppoo olla vauva :)
VastaaPoistaHehe :) Siellä sentään osataan tulla ryömien perässä :) Tuntuu että vauva-aika taitaa olla ihmisen rankimmista ajoista, mutta onneksi sitä kukaan ei muista vanhempana :--)
Poistaaivan mahtavia kuvia! :DD
VastaaPoistaHehe kiukkupeikko vauhdissa :--)
PoistaMulle tuli idea! :) Jos laittaisitte iiison ja onnellisen kuvan teistä jonnekin Toivon leikkipaikan lähettyville, se voisi toimia "hämynä", jos haluaa poistua hetkeksi muualle :)
VastaaPoistaHihi en usko että toimisi meillä, on tuo poju niin tarkka :--) Huomaa kyllä kaikki muutokset ja heti!
Poista