perjantai 13. joulukuuta 2013

KUNHAN VAIN HÖPÖTTELEN

Kun meillä on kolme päivää aikaa. Sehän tuntuu jo lomalta. Vapaa-aikaa, omaa-aikaa ja yhdessäoloa. Kolme päivää ja kolme vallatonta tyyppiä saman katon alla ei voi tietää muuta kuin silkkaa sekoilua. Fiilistelyt ovat äärimmillään ja arjen nautinnot nostetaan jalustalle. Aikaa riittää, kun päivien tunnit ovat hassusti tuplaantuneet. Univelkaakin kertyy laiton määrä, omasta syystä tai muutenkin. Kotona oleilua, ulkoilua, mukavia juttuja ja pari kinasteluakin, leppoisia hetkiä ja läheisyyttä. Aamusta iltaan ryhmähaleja ja yhteisiä hymyjä.

Kun taivaalle kohoaa valaiseva rakkaus. No se valoilmiö. Näin pimeään ja synkkään aikaan tuo taivaalle ilmestyvä valopilkku saa ainakin minut hämmentymään aina uudelleen ja uudelleen. Valoa, energiaa, eloa ja loistoa! Ja jos hetkellinen märkäloskaräntäkeli ahdistaa, sulje silmäsi ja tuoksuttele mielessäsi kevättä ja kesää. Kun minä suljen silmäni, kuulen linnunlaulua ja näen, kuinka puut vihertävät, ihmiset hymyilevät ja kukkapellot tuoksuvat tuulessa.

Kun mielialat joutuvat sekamelskaan. Mieli voi olla ahdistunut hurrikaani tai tyyni valtameri. Viime päivissä on ollut ripaus kummallisuutta, vuoristoratamaisia tuntemuksia ja hullunkurista levottomuutta. Rauhaa, levottomuutta, rauhaa, levottomuutta. Kaikenlaisia tunteita mahdollisimman sekaisin ja mahdollisimman paljon sekaisin. Kunnes koittaa sadasosasekuntin kestävä hetki ja olen taas oma itseni.

Kun maailman pahuudet kaatuvat niskaan. Syntyy ahdistus. Ajoittain olen ollut surumielinen maailman pahuuksista. Niitä on joka puolella, siellä ja täällä, pahaa pahan perään ja lisää pahaa. Minua on ahdistanut itsenäisyyspäivän tapahtumien lisäksi muun muassa vapauden rajoittaminen ja asioiden riistäminen, jouluinen kulutushysteria, kyseenalaistamattomuus, muutosvastaisuus, raha ja luokka-erot, tahallinen pahanteko, epäystävällisyys sekä ilkeät, pahat ihmiset, jotka ovat pesiytyneet oman napansa ympärille kiillottaen sädekehiään – toivottavasti niin kirkkaaksi, että loppujen lopuksi sokaistuvat siihen.

Kun suru yllättää, muttei yllätä. Eilen koitti se päivä, jolloin isotätini sai vapauden. Seija vaipui uneen kohti loputonta rauhaa – kaimansa myrkytessä ulkopuolella. Tyylikäs poismeno, sanon minä. Aina ei mene onnenkortit tasan ja joku joutuu omistansa luopumaan. Tällaisina hetkinä olen kiitollinen, niin kiitollinen omasta elämästäni, jollaista kaikki eivät koskaan tule saamaan. Kannan sydämessäni arvokasta muistoasi ja toivotan sinulle hyvää matkaa. Rauha ja rakkaus olkoon sydämessäsi. Kauniita unia, Seija.

Kun taas muistan hänen olevan maailman kauneinta. Se peikkoseni hassunkurinen tukka sojottaen sinne ja tänne, ne nauravat nappisilmät, jotka lumoavat aina uudelleen ja uudelleen, se mieletön hymy kera kuoppien, se koko pieni pakkaus sekä sisältä että ulkoa, se on jotakin niin korvaamatonta ja täydellistä, ne viattomat teot ja eleet, riemunkiljahdukset, hellyydenosoitukset ja se, kun hän tulee luokseni ojentaen kädet vallattomaan halailuun ja rakkaudellaan rutistaen saa minut herkistymään kyyneliin. Hän on ollut kuin pienen pieni aurinko, kiltein ja huomaavaisin, reippain ja riemukkain. Voi minun peikkorakas, silitän päätäsi ja kuiskaan: äiti rakastaa.

Kun korvakarvat pärisevät. Musiikkia, musiikkia ja musiikkia! Meillä on ollut sellainen kolmen päivän räpäytyssessiot ja ah – minä niin rakastan Suomen musiikkitarjontaa. Siis sitä oikeasti hyvää musiikkitarjontaa. Rytmimusiikki vie minut aivan uusille leveleille, eikä paluuta ole. Ja onneksi koko perhe diggailee – ankarasti diggaileekin.

Kun tanssimuuvit hyväilevät peppua ja tunnelma kohoaa kattoon. On ollut ihan mielettömiä tanssihetkiä tässä vähän joka välissä. Sellaisia kokoperheen sekoilumuuveja, että hörähdän nauruun pelkästä ajatuksesta. Saanen väitää, ettei monikaan uskoisi, mitä kaikkea näiden neljän seinän sisäpuolella tapahtuukaan. Ja sitä paisti, meidän poikasen tanssahtelut ovat ykkösluokkaa – on joujoukäden heilutusta, jalkojen tamppausta, lanteiden keikuttelua ja muuten vaan ihan järjetöntä reivausta niin, että räkä roiskuu.

Kun ympärilläni on ystäviä. Niitä yli kymmenen vuotta vanhoja tai niitä, jotka ovat tupsahtaneet elämääni tuosta noin vain. Niistä olen kiitollinen. Huomenna saan luokseni kyläilemään yhden heistä rakkaimmista, Toivon rakkaustädin, jota olen ikävöinyt erityisen paljon. Kun taas eilen sain viestin tyttöseltä ihanalta, johon ilomielin tutustuisin. Hymyilen sinulle ja sinulle – hymyilen teille kaikille.

Kun näen ja koen, elän ja iloitsen. Tänään meillä oli paras aamupäivä pitkään aikaan, sain täydellisen hetken omaa-aikaa, vietimme mahtavan päivän Toivon kanssa, teimme rauhallisen kävelyretken, tuijottelimme täydellisen sinistä taivasta, valloittavaa tähtiloistoa ja taianomaista kuuta, näimme hassun pupun, joka hymyili meille hetken, siivosin ankarasti ja pyykkäsin, nolasin itseni postimiehen koputtaessa ovelle, leivoin herkkumuffinseja sekä täydellisen pannukakun. Elämä tuntuu mainiolta, maistuu suolalta ja sokerilta, paljon iloa ja nautintoja sekä mielin määrin rakkautta.

Leppoisaa mieltä, voikaa hyvin ja pitäkää huolta toisistanne, rakastakaa ja nauttikaa

4 kommenttia :

  1. Voi sinua ihanaa! Tämä blogi antaa kyllä niin paljon hyvää mieltä ja koukuttaa odottamaan aina uusia höpöttelyjä sieltä suunnalta! :-) Kaikkea hyvää sinne ja ihanaa joulunodotusta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tuhannesti Emma <3 Sun kommentit ovat aina yhtä ihania, etten osaa sanoa mitään hämmentymättä! Kiitos vielä! Kaunista joulunodotusta sinullekin ja rauhaisaa mieltä toivottelen <3 Senkin ihanuus!

      Poista
  2. Sinut on haastettu! :)

    http://siiselirottablog.blogspot.fi/2013/12/11-faktaa-haaste.html

    VastaaPoista