HARMAA KAUPUNKI

Satunnainen perjantaipäivä. Meidän kaupunki, paras sellainen, ihana ja ainutlaatuinen. Ilma kuin morsian ja sitä rataa. Vai mitenkäs se menikään?

Hypättiin bussiin. Suuntana keskusta, pitkästä aikaa koko jengin voimin. Heihei likainen lähiö! Bussi oli täynnä kuumuutta, hikeä ja ahistusta. Poikanen rimpuloi, möngersi ja liikehti levottomana kärryissään. Vieressä matkustava äitipoikayhdistelmä onneksi jaksoi viihdyttää, yhtyi sormien osoitteluihin ja muihin hassutuksiin. Tämä äitihahmo sattuikin olemaan erityisen mukava ja rempseä tapaus.

Ennen pysäkkiä joku reikäpäätyyppi päätti pomppia suoraan bussin edestä. Äkkijarrutus. Porukka lenteli minne sattuu ja päät kopsahtelivat seiniin. Viereinen äiti lentää melkein syliini ja sen poikaparan rattaat kaatuvat meidän rattaiden päälle. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, säikähdimme vain! Lapset huusivat pelästyneinä ja ryntäsimme ulos bussista. Ja siellä satoi kaatamalla. Toivottelimme toisillemme hyvät päivänjatkot.

Sade lakkasi. Pyörimme kaupungilla tovin jos toisenkin, hoitelimme asioita ja pieniä hankintoja. Sattumalta törmäsimme Villen vanhaan, lähes kymmenen vuoden takaiseen työnantajaan, joka iloisesti jäi meidän kansamme rupattelemaan. Kehui Toivoa ihan mahdottoman suloiseksi ja isänsä näköiseksi, hassutteli innoissaan ja tarjosi meille vanhemmille omasta nettikahvilastaan kahvit. Kertoi pitävänsä todella paljon lapsista – ei omistaan, joita hänellä ei kai onneksi ollutkaan.

Pyöriminen jatkui sinne ja tänne. Lopulta päädyttiin Siperiaan juomaan kolat ja tarjoamaan poikaselle pientä välipalaa. Pois lähdettäessä oli ukkosmyrsky vallannut kaupungin ja järjetön vesisade pysäytti meidän liikkeet ulko-ovelle. Odotimme tunnin. Silloinkaan sade ei ollut lakannut, hiljentynyt vain siinä määrin, että uskalsimme lähteä tallustelemaan kohti pysäkkiä. Tietenkin halusin vielä kahvin kaiken sen odottelun jälkeen, joten poikkesimme kioskilta sellaisen hakemaan. Ville nappaili kuvia, minä siemailin nolosti kahvia ja Toivo puuhaili omia outouksiaan. Synkkä ja hämärä keskustori oli valtavan upea näky!

Kotiin saapuessamme poikanen oli jotenkin hienosti osannut pissiä vaippansa läpi, joten raukka joutui pitkän reissun jälkeen vielä pesuhommiin. Ei mikään ihme, että hän oli turhautunut takaisintulomatkankin.

Tampere on kaunein ♥ Pitääkin kirjoitella siitä oma tarinansa.

Kuvat: Ville Rantanen