VÄHÄN VÄSYNYT

Missä minun ajatukseni ovat? Missä energia, missä voimat? Pää lyö tyhjää, mutta ei tunnu tyhjältä. Se on tukkeutunut tuhansista epämääräisistä ajatuksista, joista en saa kiinni, joita en nyt ymmärrä. Tai ymmärtäisin, mutta pienikin ajatustyö tuntuu nyt liian vaativalta, suorastaan haasteelliselta, joten jääköön ajatteleminen tähän.

Univelkaa univelan päälle. Ja lisää velkaa. Ja ihan omasta syystä. Onko aina pakko valvoa puoleen yöhön? Ilmeisesti on, sillä aikainen nukkumaan meno ei tunnu luonnistuvan lainkaan. No mutta kun on ne kaikki hyvät ohjelmat ja sarjat ja ihana mies ja fiilistelyt ja kaikki. Eikä päiväunien nukkuminen tunnu ollenkaan järkevältä vaihtoehdolta.

Väsyneenä kaikki tuntuu enemmän tai vähemmän epämiellyttävältä. Ruoka ei maita, on kylmä, vesi tuntuu inhottavalta, silmiä särkee, vaipan vaihto on haasteellista, puhumattakaan pesuhommista, ei jaksa tehdä ruokaa, eikä syöttää, hermot on tavallista tiukemmalla ja ulos menokin tuntuu liian monimutkaiselta, saati sitten kaupassa käynti ja kieroon mulkoilevat kanssaihmisemme. Kahvia pitäisi saada koko ajan ja kropan olisi hyvä olla suurimmaksi osaksi vaakatasossa. Unohtamatta pieruhousuja ja villapaitaa, joissa voisin olla aamusta iltaan.

Yhtään ei lohduta jo kauan jatkunut on/off flunssa, vaikken ole edes varma, onko tämä ollenkaan flunssaa. Tänään se on vasta oikeasti siltä tununut, kipeän kurkun ja jatkuvan niistämisen jälkeen. Poikasellakin on kunnon räkänokka.

Tänään ajattelin, siis jos millään kykenen ja jaksan, mennä ulos valokuvailemaan pitkästä aikaa. Haluaisin tallentaa luonnon fiiliksiä, syksyn tunnelmaa ja ihan vain kaikkea kaunista mitä eteeni sattuu. Vain minä ja kamera. Ehkä saan raahattua itseni pihalle näistä vaivalloisista oloista huolimatta, sillä eihän se voi muuta kuin piristää!

Laiskottelu lauantaita kaikille ♥