TOIVONEN

Söpöyden yliannostus, olkaa hyvä! Yllä näkyvästä vipeltäjästä on nykyään ihan mahdotonta ottaa oikeasti hyviä kuvia, sillä eihän tuo tyyppi pysy hetkeäkään paikoillaan, kuten kuvista saattaa huomata.

Toivo kiipeilee hurjana joka paikkaan, räpsyttelee silmiään hurmaavasti, tekee oikein maireita ilmeitään ja on silloin ehkä maailman söpöin, on ruvennut loikoilemaan muuten vain sylissä tai lattialla tyynyjen päällä, ottaen kai vanhemmistaan mallia, ottaa kirjan käteensä ja kiipeää nojatuoliin lukemaan, leikkii autoilla ja sanoo prum prum, kodintuohoamisleikitkin ovat edelleen parhaimmasta päästä, on alkanut harjoittelemaan juoksemista ja ottaakin jo pieniä horjuvia juoksuaskeleita, on tullut hieman itsenäisemmäksi, eikä ihan koko aikaa roiku lahkeissani, käppäilee omaan huoneeseensa, sotkee sen ja tulee takaisin, nauraa jos muutkin nauravat, riemuitsee ulkona kävellessään ja kerää huvittuneita katseita, höpöttelee yhä enemmän ja ymmärtää jo hurjan paljon, osaa näyttää kasvoissa sijaitsevat ruumiinosat sekä navan, jalat, kädet ja pippelin, kakattuaan taputtelee peppuaan kertoakseen meille tapahtumasta ja sanoo kakka, on oppinut sanomaan myös ishi, rakastaa vettä ja vesipulloaan, jota pyytää itse sanoen vettä tai että, osaa komentaa itseään pudistaen samalla päätään, on alkanut syömään paljon, paljon paremmin ja hymyilee aina, jos ei itke.

Lisäksi Toivon oma tahto on jo huvittavan voimakas, hän temppuilee, pelleilee, esittää ja tekee tuhmuuksiaan, ei usko kieltoa enää ollenkaan, tekee tuhmat asiat sataan kertaan ja vetää hirvittävät itkupotkuraivarit kieltäessämme, osaa loukkaantua pienimmistäkin asioista, välillä ei anna meidän vanhempien tehdä yhtään mitään, koska Herra Huomionkipeä haluua meidän vain katselevan häntä, heittelee tavaroita ja huitoo käsillään, varastelee isin silmälaseja päästä tai vähintäänkin lämäyttelee kasvoille, iskee kouransa kahvikuppiin ja hakkaa televisiota niin, että ihmettelen sen olevan vieläkin toiminnassa.

Pieni Topsu Toivonen, ollut oikein ihana ja kamala viime aikoina ♥