perjantai 13. syyskuuta 2013

SULOINEN KEINUTUOLI


Minun vanha keinutuolini, tummanpunainen, suloisten otusten ja pienten sydämien kera. Täynnä muistoja ja tunnearvoa. Olisikohan peräisin 90-luvulta.

Muistan sen niin hyvin, kun kiikuin tuossa lapsena. Muistan kun se kökötti huoneeni lattialla tavaroiden peitossa ja muistan, kun kaaduin sillä jättäen sormeni tuolin jalkojen alle. Ikinä en olisi kyllä arvannut, että oma poikani saattaa kiikkua siinä myös. Ihana, kaunis perintötuoli, äidiltä pojalle ♥

Kaikkien näiden vuosien jälkeen tuoli oli kauttaaltaan lian ja tahrojen peitossa, tahmainen ja inhottavan näköinen. Ajattelin ettei tuolia saisi enää millään käyttökelpoiseksi. Mutta kappas vaan, ihmesieni toimi myös tähän ja nyt tuoli on kuin uusi, pieniä naarmuja lukuunottamatta. Vielä kun Toivokin innostuisi kiikkumaan sillä!

Ps. Tuoleista puheen ollen, koskakohan saisin tämän projektin päätökseen...

6 kommenttia :

  1. Voi, mullakin oli samanlainen pienenä! Se tosin oli tummansininen enkä muista millainen kuva siinä oli, mutta luultavasti hyvinkin samantapainen. :) Liekö enää edes olemassa, pitäisi joskus käydä kaivelemassa lapsuudenkodin ullakkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi :-) Kannattaa käydä kaivelemassa, ties mitä aarteita löydät! Itse olen ollut todella iloinen siitä, että monia juttuja on laitettu säästöön omasta lapsuudestani. Ne tavarat ovat paljon parempia kuin uudet kaupasta ostetut ja sitä paitsi, ne ovat täynnä tunnearvoa ♥ Ihanaa viikonloppua Peura!

      Poista
  2. Mulle tuli tästä postauksesta heti mieleen se valtaistuinprojekti! :----D mutta ihana kiikkustuoli, Toivo varmasti diggailee kovasti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tuli :--D Heheh hyvä jos joku sen muistaa! Ihan vielä Toivo ei diggaile, mutta toivottavasti myöhemmin sitten :-) Rentouttavaa viikonloppua ♥

      Poista
  3. Aah, voi kauheaa mikä nostalgiaisku! Olin unohtanut että minulla oli juuri tuollainen lapsena! Tuli flashback tilanteesta kun rikoin sen, muistan että äitini puhui puhelimessa ja minä temppuilin vieressä tuolillani, hypin sen päällä! Toki tuo istuinosa silloin halkesi kahtia ja se heitettiin pois... Voi nyyh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua en ollut sinun kommenttiasi huomannutkaan :--(

      Voi sinua ja tuoli parkaa! Onneksi muistoissa se säilyy ja voit ilolla miettiä ihanaa tuoliasi ♥

      Poista