sunnuntai 24. helmikuuta 2013

LOPPUJEN LOPUKSI IHAN HYVÄ PÄIVÄ

Sunnuntai vai? Kyllä ja huonompi sellainen. Hermot kireällä, paha olo, päänsärky, kiukkuisuus, turhautuneisuus, saamattomuus, ahistus, ruikutus ja mökötys. No mikäpä tässä sitten, vedän huonon päivän pöntöstä alas ja odotan huomisesta parempaa. Tiedän sen olevan parempi. 

Iloa on tuonut eilen ja tänään kyläillyt minun pikkuinen vekkuliveli, jonka läsnäolo on tuonut sumuiseen mieleeni jotakin hyvää. Harvinainen kun on tämä kyläilijä. Eilen illalla me mukavasti sohvalla lötköteltiin, katseltiin telkkaria ja rentouduttiin leppoisin mielin. Useamminkin saisi tämä nuori herra tulla piristämään.

Tänään äidin hakiessa pikkuveljeni pois, antoi äitini mukaan tullut ystävä minulle lahjan - ihanan ja hassunkurisen kasvin, jossa ihan kukinto oli. Kaunis, pieni ja vaaleanpunainen kukinto isojen lehtien ympäröimänä. Minullahan ei koskaan voi kasveja olla liikaa, joten iloisesti yllättyneenä otin sen vastaan. On kyllä mukavia ja ystävällisiä ihmisiä maailma täynnä! Myöhemmin myös huomasin pöydälle ilmestyneet karkkipussit. Hmm.

Nyt kun ihan mietin ja pohdiskelen, ei tämä päivä loppujen lopuksi mikään maailmanloppu ollutkaan. Vielä hetki omaa kultaista aikaa ja sitten se isompi rakas tuleekin jo töistä. En malta mennä vielä nukkumaan, sillä haluan antaa ison rutistuksen minun mörököllilleni.

Rauhallista sunnuntai-iltaa, kauniita unia ja iloista alkavaa viikkoa. Annetaan uuden viikon tuoda tullessaan jotakin kaunista

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti