maanantai 27. toukokuuta 2013

IHMISEN KUNNIOITUS, MITÄ SE ON?


Jokainen meistä tällä maapallolla on tasavertainen keskenään. Jokainen meistä on yhtä arvokas. Jokaisella meistä on samat oikeudet, olla ja elää. Me kaikki olemme samalla viivalla. Eikö vain?

Monet ihmiset tekevät omasta arvokkuudestaan ja tasa-arvoisuudestaan huolimatta monia asioita väärin. Ihmiset ovat suvaitsemattomia, haukkuvat, kiusaavat, lyövät, varastavat, raiskaavat, tappavat, murhaavat, riistävät vapauden, pakottavat sotimaan tai pakko-ohjaavat muita elämään mielensä mukaisesti. Mutta kuinka moni haluaisi itse kokea mitään edellä mainituista asioista? Tuskin kukaan, minä väitän.

Jokainen meistä varmasti tiedostaa, mitkä asiat omalla kohdallaan ovat ikäviä, jopa ärsyttävät tai saavat aikaan suoranaista inhoa. On se sitten mielipideasia tai koskien oikeaa ja väärää, se on hyväksyttävää. Kaikkien ei tarvitse kaikkia sietää, ei tarvitse tykätä, eikä tarvitse olla kaikkien kaveri. Yksinkertaista.

Yksinkertaista on myös se, että toisen henkilön tahallinen vahingoittaminen on väärin. Vahingoittaminen sanomalla pahasti tai ilkeästi, olemalla epäkohtelias, alentamalla tai kiusaamalla, tappamalla, murhaamalla tai raiskaamalla. Kaikki ne teot ovat väärin. Ja kaikkia niitä tekoja tehdään paljon ja jatkuvasti, meillä ja ympäri maailmaa.

Ihmisen tehdessä väärin, emme voi kuitenkaan alentaa tämän henkilön arvoa. Arvoa ihmisenä ja tasavertaisena kanssaeläjänä. Meidän ei tarvitse hyväksyä huonoja tekoja, ei tietenkään, mutta emme voi viedä pahantekijältä pois sitä, joka meille kaikille kuuluu. Emme missään tapauksissa.

Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät. Paha ei tuo koskaan mitään hyvää, päinvastoin, eikä pahalla saa mitään muille eikä itselleen. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että olemalla hyvä meillä olisi kaikki mahdollisuudet avoinna. Me voisimme tehdä maailmasta paremman, turvallisemman ja kauniimman. Me voisimme kehittyä, ideoida ja tehdä enemmän. Me voisimme yhdessä mennä kohti parempaa tulevaisuutta. Me voisimme pitää huolta toisistamme, auttaa, kannustaa ja olla tukena. Voisimme iloita yhdessä, kohdata vastoinkäymiset ja rakastaa toisiamme.

Visio päässäni on kuin kaunis hamppukaupunki. Ihmiset olisivat lähekkäin. Jotkut huolehtisivat ravinnosta, jotkut vaatteista ja puhtaudesta, toiset asumisesta ja ympäristöstä sekä toiset terveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Jokaisella olisi oma tehtävänsä ja jokaista tehtävää kunnioitettaisiin. Apua saisi asiaan kuin asiaan, huolenpito ja välittäminen olisi tärkeintä. Jokainen toimisi toisten hyväksi, täydellä sydämellään, toisten parasta ajatellen. Vaikean tilanteen kohdatessa, keskustelisimme avoimesti, hyväksyisimme, auttaisimme, kuuntelisimme, antaisimme toisillemme voimaa, päätettäisiin yhdessä ja ratkaistaisiin lopputulos, joka olisi jatketta hyvään elämämäämme.

Siellä olisi vihreää ja kaunista, kukkia, peltoja, auringonsäteitä ja kimaltelevia vesipisaroita. Paljon hymyä, naurua, laulua, puhetta, lämpöä, hellyyttä, rauhaa ja rakkautta. Olisivat kaikki sovussa keskenään, ilman pahoja ajatuksia tai riitoja. Tällainen kyllä onnistuisi, jos okein yrittäisimme. Ihminen on empaattisesti ja laajasti ajatteleva eläinlaji, jonka kyvyillä pääsisi vaikka kuinka pitkälle, sinne pitkälle kauniiseen tulevaisuuteen.

Tätä asiaa olen miettinyt viime aikoina paljon. Ehkä äidiksi tulemisen jälkeen, mutta myös paljon aikaisemmin. Koko elämäni. Niin paljon olen ajatellut asiaa, epäoikeudenmukaisuutta, ylemmyyttä ja itsekyyttä, etten vain enää ymmärrä. Minua ahdistaa, inhottaa, turhauttaa, surettaa ja itkettää.

Miksi sitten tapahtuu koko ajan kaikkea pahaa? Miksi ihmiset vihaavat niin paljon? Miksi ihmiset ovat ahneita, kateellisia ja katkeria. Vihamielisyys aiheuttaa vain lisää pahaa, pahoja tekoja ja pahoinvointia. Ja kuka sellaista haluaa? Miksi ihmiset eivät kunnioita toisiaan? Miksi ihmiset eivät arvosta? Miksi ihmiset elävät oman napansa ympärillä, sekaisin itsekkyydestään ja ahneudestaan? Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Minä itse en voi sietää rasismia, väkivaltaa, sotaa, ahneutta, itsekkyyttä, ajattelemattomuutta, syrjimistä, kiusaamista, pettämistä tai tappamista. En voi sietää ihmisten pahuutta, sen seurauksia tai sitä ettei oikeasti välitetä. Vaikka monia asioita tai ihmisiä en voi sietää, samanarvoisuuden nimissä en silti vihaa heitä. Kunnioitan heitä yhtä lailla kuin muitakin. Kunnioitan ja arvostan heitä ihmisenä, en heidän arvojaan tai tekojaan.

Ja eihän kaikki voi kaikista tykätä, ei tarvitsekaan, ei tietenkään. Tykkääminen onkin mielipide, mutta arvostus on perusjuttu, jokaiselle kuuluva. Se on jokaisen ihmisen velvollisuus toista ihmistä kohtaan. Tai niin ainakin pitäisi olla.

Välillä tuntuu, että olen ainut ihminen, joka näin ajattelee. Välillä ihmettelen, kummastelen ja ahdistun. Välillä mietin, miksi maailma on niin paha, vaikka jokaisella olisi mahdollisuus siihen hyvään, edes pieneen sellaiseen. Jokainen voisi omilla teoillaan vaikuttaa. Jokainen voi olla se hyvä, rakastava ja toisia ihmisiä kunnioittava. Jokainen voisi olla oman arvonsa vertainen.

Kuvat: Google

6 kommenttia :

  1. Et ole ainoa. Täältä löytyy samanlaisia ajatuksia ja osasit pukea ne kauniisti sanoiksi. ♥

    VastaaPoista
  2. Loistava teksti! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstistä en tiedä, mutta aihe on, sekä loistava että niin tärkeä. Kiitos Sofia ♥

      Poista
  3. Anonyymi31/5/13

    taidat poltella vähän turhan paljon ruohoa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä typerin kommentti mitä tänne on eksynyt. Tällaista käytöstä hieman ihmettelen. Tämän luokan typeryydet voisi jättää sanomattakin. Parempaa jatkoa sinulle!

      Poista