sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

OLEN NÄHNYT KEVÄÄN, ELÄNYT JA OIVALTANUT


Hei ystäväiset!

Kuvittelin pienessä hassussa päässäni, etten ole kirjoittanut muutamaan päivään, mutta totuus olikin toinen. Kaksi viikkoa. Ja yli. Aika päässäni kulkee hitaammin tai sitten olen vain synnynnäinen jumittelija, mutta eniten ehkä molempia. Oli miten oli, sillä täällä minä jälleen höpisen tuurhuuksiani ja sekavia mietteitäni, mutta tiedättekö mitä, on aivan mahtavaa kirjoittaa teille taas pitkästä aikaa.

Viime aikoina olen tuntenut monenlaisia tunteita ja tuntemuksia, hyviä ja vähän huonompiakin, ihmeellisiä ja kauniita ajatuksia, olemisen periaatteita ja olemattomuutta. Välillä olen ollut siellä ja täällä, tuolla ja jossakin, menossa, tulossa tai poissa, mutta enimmäkseen ihan vain paikoillaan. Ihan vain paikoillaan tekemättä mitään pakollisesta poikkeavaa tai ajattelematta hetkeä pidempään, ollut vain ja soljunut tasapaksujen päivien edetessä seuraavaan, hymyillyt auringonnousulle ja sitten taas laskulle, välillä murehtinut, mutta eniten iloinnut, kunnes sama toistuu ja toistuu taas. Se on kivaa.

Välihuomautuksena haluan sanoa, että pitkien ja sekavien lauseiden muodostaminen on parasta.

Olen kyllä salaa nauttinut tästä vapauttavasta tekemättömyydestä ja kaikenmaailman laiskiaispäivistä, mutta saamattomuus on se, mitä en ole ikinä itsessäni sietänyt. Ja olen ollut viime päivinä niin hävettävän saamaton erilaisista syistä johtuen, että nyt on tullut sellainen pakko saada se pois minusta -tunne. Ja pakkohan se on, sillä seuraava kuukausi tulee olemaan erityisen hektinen, vaikka stressata en kyllä aio. Meillä olisi enää alle kuukausi aikaa pakata kimpsut ja kampsut laatikoihin ja sanoa hei hei tälle ihanan kamalalle lähiölle, joten voisihan tässä jo joku päivä aloitella.

Mutta saamattomuuksista huolimatta olen elänyt, en ehkä ihan täysillä, mutta olen elänyt. Olen nauttinut eloisasti elämäni pienistä hetkistä, tanssahdellut läpi harmaan valoisan arjen ja kerta toisensa jälkeen tuntenut suurta kiitollisuutta. Tuntenut kiitollisuutta kivoista ja vähemmän kivoista asioista, suurista ja pienistä, mutta ennen kaikkea ihan kaikesta.

Olen vastaanottanut kevään, nauttinut auringosta ja lämmöstä, linnuista ja tuoksuista, hyvin nukutuista öistä ja valoisista aamuista, aikatauluttomista päivistä ja rentouttavista illoista. Aamuisin aurinko on hyväillyt kasvojani hellin sätein ja herkistänyt minut unelmoimaan koivunrungoin kuvioitujen peittojen alla, saanut tuntemaan puhtainta onnea ja iloa siitä kaikesta, millaista elämä on ja mitä se minulle antaa.

Mutta parasta ovat kuitenkin ne hetket, kun he kaksi maailman hienointa tyyppiä hymyilevät. Silloin minäkin hymyilen ja kaikki hymyilee. Kaikilla on silloin hyvä olla ja se on tärkeintä. 

Olenkin tuntenut suunnatonta lämpöä ja rakkautta, kosketuksia ja rakkauden läsnäoloa, saanut helliä suukkoja ja kuolaisia pusuja, halaillut ja saanut haleja, oppinut enemmän onnesta ja onnellisuudesta, rakkaudesta ja rakastamisesta. Sillä rakkaus, se ei ole pelkästään positiivisia pilvenhattaroita tai iloisia kukkatansseja niityllä vaan myös kivikkoisia katuja ja mutaisia ojanpohjia, lohdutusta ja empatiaa, toisen puolesta surua ja rakkautta. Silloin se on aitoa.

Herkkien hetkien lisäksi olen nähnyt keväisen kaupungin loiston ja pölyiset kadut, vastaantulijoiden aurinkohymyt ja naurut, kierrellyt kirpputoreja ja juonut kahvia torin kulmalla haukaten samalla suklaapatukkaa, nolannut itseni keskellä suojatietä olemattomalla englanninkielen taidollani, nähnyt iloisia hyvän mielen tilanteita ja nähnyt myös, miten joillakin ihmisparoilla menee huonosti, jolloin mieleeni tulee jälleen ajatus siitä, kunpa voisin auttaa kaikkia.

Olen myös siivonnut ja siivonnut, imuroinut ja huiskinut rätin kanssa, eikä se pöly mihinkään häviä, liihottelee vain pitkin kotimme ilmastoa takertuen joka paikkaan. Kissatkin juoksentelevat kevätpäissään ympäriinsä, rullaavat mattoja makkaroille ja levittävät karvojansa, jolloin valonsäteisiin muodostuu hassun hauskoja karvapilviä. Silloin aivastuttaa.

Toivo puolestaan on ollut oma iloinen itsensä, välillä uhmatuhma ja känkkäränkkä, mutta useimmiten kiltti ja hyväntuulinen pieni peikkopoika. Hän oppii ja oivaltaa koko ajan uutta, höpöttelee mitä sattuu ja elämänilo säteilee läpi pienten nappisilmien. Hän on piirrellyt paljon ja katsonut muumeja, hyppinyt ja pomppinut sängyssä sekä pärissyt autoista ja lentokoneista.  Hän on jälleen kerran hienointa, mitä tiedän. Minun pieni aurinkopoika.

Tällä hetkellä tunnen voimaa, puhdasta intoa ja lennokkaita inspiraatioita, mielen riemua ja uusia oivalluksia. Tuhansia ja tuhansia ajatuksia virtaa päässäni ja tunnen pystyväni mihin vain. Ihan mihin vain.

Minua hymyilyttää. Haluaisin juosta ja hyppiä, tanssia ja laulaa, kiljua ja nauraen huutaa koko maailmalle rakkaudesta. Haluaisin mennä metsään, katselemaan, kuuntelemaan ja tuoksuttelemaan kevättä ja ihastelemaan auringossa loikoilevia puita ja märkiä mättäitä, ottaa kamera kaulalle, ikuistaa ja tutkia sekä nauttia luonnon loppumattomasta rauhasta, joka iskee kerta toisensa jälkeen sydämeeni. Haluan elää tätä kevättä, juuri näin, tässä ja nyt.

Suloisia keväthetkiä kaikille, rakkautta ja energiaa, sisäistä rauhaa ja hymyisiä ajatuksia ♥ 

19 kommenttia :

  1. Aaa siun tukka on niiiin ihana noin <3 Olisi kivaa mennä hei johonkin puistoon vaikka yhdessä joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Paprika ♥ Pitäisin useimminkin noin tukkaani, mutta hermot menee, kun en saa tehtyä kunnon nutturaa vaan ennen pitkää se aina valahtaa! En vaan saa pysymään tarpeeksi tiukalla tai sitten tukkaa on liikaa.

      Hei joo mennään! Se olisi kivempaa kuin kivaa :--) Mennäänkö viimeistään sitten kun ollaan saatu muutettua? Meiltä on ainakin helppi sitten mennä vaikka sorsikseen ♥ Yritän muistaa laittaa sulle viestiä ihan tässä joku päivä!

      Poista
  2. Ihana tuo kukallinen täkki, jollen ihan väärin muista niin meillä on tai ainakin on ollut mökillä joskus samanlainen ja sen alla on tullut otettua päikkäreitä :) Ja ihana Toivo, onpas hällä muuten hiukset kasvaneet. Ja ää, ihanan pirteät, tuollaiset keltaiset, ulkokamppeet!

    Ja komppaan yllä olevaa, ihanat nuo hiukset. Painaako ne paljon, kun on tuolla tavalla kasattuna :D Kun on siis niin ihanan ison ja muhkean näköinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, joo se on lempparipeittoni :3 Hauska sattuma! Varmasti olet saanut hyvät päikkärit tuon peiton alla. Tovon tukka on tehnyt kasvupyrähdyksen! Tai oikeastaan se on kasvanut vain päältä ja takaa. On se aika veikeä tukka :'D Ja eikös olekin kivan pirtsakat. Kurakeleihin sopii pienet väripilkut :---)

      Kiitos tukkakehuista ♥ Kyllähän ne aika paljon painaa, mutta ei minusta liikaa. Märkinä ne painaa liikaa :--D Mulla on vähän sellainen sileä tukkalaatu, että eivät ihan herkästi tiivisty, joten sekin tekee noista kevyemmät.

      Poista
  3. Onkin ollut jo ikävä ja pitänyt käydä kurkkimassa ootko kävässy linjoilla! ♥ Taas niin ihanaa keväisen keveää ja aurinkoista settiä sulta, tykkään. Ihan mielettömästi tykkäänkin! :-) Ihanaa tulevaa viikkoa ja ihania hetkiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, mullakin ollut ikävä sinun juttuja! Kiitos tuhannesti. Sinä se osaat aina mahdottomasti hymyilyttää :--) Kaikkea ihanaa sinullekin, paljon keväisiä rakkaushetkiä ♥

      Poista
  4. Ihanaa <3 Olipas ihana postaus täynnä elämäniloa ja kauniita värejä. Olisi aivan mahtavaa jos meidän peikonpoika pääsis leikkii teidän peikonpojan kanssa joku päivä. Minust ne on niin samanoloisia veijjareita :D Ja toki olis ihanaa myös nähdä sinut livenä joskus. Vaikka todellisuus saattais olla että meidän rämäpää suututtais Toivon perinpohjin het alkuunsa ja mä taas olen sellanen "erakko" et vaikeestilähestyttävämpää ihmissielua ei varmaan olekkaan kun mä ;) Mut jos olette liikenteessä pk seudulla päin niin olis kiva nähdä muksumeiningillä jossain mukavassa puistossa :) Jos haluat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leppis ♥ Kiitoshymy sinulle!

      Voi, et tiedäkään kuinka hyvän mielen sait minulle tästä kommentistasi. Ihana ajatus! Teitäkin olisi mukava nähdä, olisi kiva katsella poikien leikkejä ja höpötellä ujosti. Ja voin kertoa, etten minäkään ole mikään hirveän helposti lähestyttävä tyyppi, joten luulen, että meillä olisi paljonkin yhteistä :--) Eihän sitä tiedä, vaikka eksyttäiskin sinne päin joskus. Varmasti otan yhteyttä sitten. Voit pyytää minua facebookissa kaveriksi hakemalla henkilön nimeltä Henna Heinä 8) Jos vaikka höpötellä haluat!

      Poista
  5. Ihanan piristävä postaus. Mahtavat värit ja ah sun hiukset <3 Hyviä kevätpäiviä sinullekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos suuresti Pia ♥ Kiitos piristyksestä! Kaikkea hyvää sinullekin sinne ja kevätiloja!

      Poista
  6. Ihanan muhkea nuttura sinulla! Ja Toivon ilmeet sen kun paranee! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hymykiitos ♥ Välillä kyllä ehkä liiankin muhkea, sillä eihän tuota meinaa millään saada ojennukseen. Minusta tuntuu, että Toivolle tulee joka päivä uusia ilmeitä :'D

      Poista
  7. Aitoja, ihania kuvia ja kaunita sanoja taasen! Kiitos tästä toveri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana toveri, kiitos itsellesi tuhannesti ♥

      Poista
  8. Anonyymi1/4/14

    Hyvää kevättä! :)
    Mietin muuten että minkä pituinen oot? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana tuntematon, samoin haluan sinulle toivottaa ♥

      Hauska kysymys! Olen 163 cm pitkä. Luulen kyllä, että ilman minulle tehtyä selkäleikkausta (joka tehtiin kesken kasvuni) olisin pidempikin. Ainakin suuret luut, pitkät kädet ja jalat antavat niin ymmärtää 8)

      Poista
  9. Ah ihana tuo Toivon ruskea haalari :) Olisin kanssa tahtonut ruskean keväthaalarin, mutta kun talvihaalarikin oli ruskea.... Valitsimme sitten ihan perushaalarin (sinisen) marketista :)
    Mukavaa kevään jatkoa teille, voikaa hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin takki ja housut sittenkin? :) :D

      Poista
    2. Joo, se on! Takki ja housut siis kyseessä ;) Meinasin laittaa sen jo pois, kun on kokoa 80, mutta onneksi en laittanut sillä sehän mahtuu vielä hyvin! Taitaa olla melko reilua kokoa. Meillä on lisäksi tuo keltaisenoranssiharmaahaalari sellaiseksi sotkuhaalariksi, mutta ensi syksyksi on kyllä ostettava joku hieman nätimpikin lisäksi :--)

      Ikävä sinua Mira! Arvaa olenko miettinyt sinua, mutta EN MUISTA kirjoittaa :----D Anna anteeksi, olen välillä vähän pöllöpää. Mutta tänään ajattelin Toivoa nukuttaessa raapustella sinulle viestin, joten höpöttelen silloin sitten. Hyviä vointeja sinnekin teille kaikille ♥

      Poista