perjantai 7. maaliskuuta 2014

SYDÄMELLISIÄ AJATUKSIA


Yksi erityisen ihana ulkoiluhetki peikkoseni kanssa. Jätimme kärryt kotiin ja talsimme ympäriinsä, juoksentelimme pitkin pihoja ja pompimme sinne sun tänne. Kikattelimme ja riemuitsimme niin, että varmasti jokainen lähistöllä oleva huomasi olemassaolomme. Toivo on joskus aika nihkeilijä ulkoilun suhteen, joten nautin erityisen paljon tällaisista rentouttavista hyvän mielen happihyppelyistä.

Toivon touhut ja temput, höpsötykset ja kaikenmaailman hassutukset. Iltaisin ennen nukahtamistaan hän kertailee opittuja sanoja, toistelee niitä innoissaan ja eri äänensävyillä, naureskelee ja hihittelee itsekseen ja lopulta höpöttelee itsensä uneen. Toivo lähtee innolla mukaan kaikkeen uuteen, uusiin leikkeihin ja tekemisiin, tarvitsee jo monipuolisempia leikkejä, riemuitsee kotitöistä ja haluaa auttaa vähän kaikessa. Kärsivällisyys ei kuitenkaan aina ihan riitä ja hermotkin menevät ennemmin tai myöhemmin, pyykkejä on heiteltävä minne sattuu, ovet on paiskottava kiinni ja jos lelut eivät sillä sekunnilla tottelekaan, on ne heitettävä kaaressa ilmaan ja heittäydyttävä lattialle raivoamaan. Onneksi raivot lähtevät yhtä nopeasti kuin tulevatkin ja suurimmaksi osaksi poika säteilee ympärilleen aurinkoista rakkausenergiaa.

Ja ne Toivon suloiset muumien katseluhetket. Hän istuu lattialla tyynyn päällä ja seuraa intensiivisesti ruutua - tietenkin muumikaverit vierellään. Lauleskelee tunnarin loppuosaa ja tanssittaa vuorotellen Pikku-Myytä ja Nuuskamuikkusta sylissään. Välillä juoksee nyyhkyttäen hakemaan turvahalia, jos jokin kohtaus sattuu olemaan vähän liian jännä ja palaa sitten nopeasti takaisin paikalleen. Tällä hetkellä kaikki muukin tuntuu olevan enemmän tai vähemmän nännää.

Ja erityisesti kaikki ne uudet sanat, joita Toivo oppii päivittäin lisää. Hän höpöttelee minkä jaksaa, toistelee kuulemaansa ja oppimisen riemu säteilee hymynaamasta. Yhtenä päivänä hän toisti Villen perässä jou jou ja räjähdimme nauruun, hän osaa sanoa joo joo ja ei oo, toistaa perässä tähän ja tonne, tykkää sanoista kananmuna ja sipuli, joista hänen omat versionsa ovat niin hienoja, ettei niitä pysty edes kirjoittamaan, matkii eläimiä, mau, hauhau, huhuu tai bää sekä laulaa ihhahhaa ja minkä tahansa vaihingon sattuessa sanoo haittaa, eli ei haittaa. Saattaa myös osoittaa sormellaan musiikkivideoissa esiintyviä tyyppejä ja sanoa hippi. Lauseita ei vielä ole tullut, mutta en usko sen olevan enää hirvittän kaukana. Puheen ymmärtäminen on päätä huimaavaa ja joskus vahingossa saattaa ymmärtää vähän liikaakin.

Valo, auringonsäteet ja nurkan takaa kurkisteleva kevät. Ihanat tuoksut leijailevat ympärillämme, linnut laulavat ja ei aikaakaan kun kaikkialla jo vihertää. Pianhan on kesä! Olen täynnä intoa, inspiraatioita ja ideoita, joten tänä keväänä aion elää entistäkin enenmmän tunteella. Tulevaa loppukevättä odotan enemmän kuin mitään muuta pitkään aikaan, uusi koti ja ympäristö, kakenmaailman sisustusinnostukset sekä meitä odottavat uudet seikkailut, fiilikset ja hyvänmielen tuntemukset!

Ajatukset tulevaisuudesta, opiskeluiden jatkamisesta ja päiväkodin aloittamisesta. Vielä hetkeä aiemmin olin ahdistunut noista ajatuksista ja tuntui, etten todellakaan ole vielä valmis muutoksiin. Onneksi asiat tuntuvat menevän omalla painollaan, mieli on muuttunut positiivisemmaksi ja tuleva syksy ei tunnukaan enää niin kamalalta. Jännittää vain hirveästi, sillä kouluajoista on jo niin kauan! Silti enemmän olen huolissani päiväkotijutuista, siellä Toivon erikoisruokavalioon suhtautumisesta ja muista käytännön asioista. Koulu, harjoittelut, päiväkoti ja Villen kolmivuorotyö ei kuulosta kovin helpolta yhdistelmältä. No, hyvin ne kuitenkin sujuu!

Kokkailu, herkulliset ruuat ja niihin liittyvät onnistumisen tunteet. Yhtenä päivänä tein ihan järkyttävän hyvää nuudeliwokkia, ihan omasta päästäni, tuosta noin vain. Siis se oli niin hyvää, että sitä piti tehdä vielä seuraavaksikin ruuaksi. Tein myös kukkakaali-parsakaalikeittoa kera inkiväärin ja chilin, johon rakastuin täysin. Olen sen verran laiska ja avuton ruuanlaittaja, joten pienetkin onnistumiset saavat minut inspiroitumaan lisää!

Minun ja ihanaisen naapurin neidon pieni rupatteluhetki ja häneltä saadut parin kasvin pistokkaat. Suloisia pieniä vauvakasveja, joiden juurtumista olen innolla odottanut. Kärsivällisyyteni ei millään meinaa riittää, kun haluaisin malttamattomana iskeä ne jo multaan. Minulla on muutenkin ihan hirvittävä viherkasvikuume, mutta uusien tulokkaiden hankkiminen vaatii aikaa. Ja minä kun haluaisin kodin täyteen kasveja nyt tai mielellään heti. 

Rakkaat ihmistyypit, jotka olemassaolollaan ilahduttavat mieltäni, saavat tuntemaan itseni pidetyksi ja ennen kaikkea rohkeammaksi. Tällä viikolla meillä on kyläillyt maailman ihanin Paprika ja hänen hämmästyttävän suloinen Aisla-vauvansa. He ovat niin mahtavia tyyppejä, rentoja ja vähän sellaisia itseni kaltaisia. Olipa niin kiva rupatella ja höpötellä kaikenlaista. Myös torstaina saimme leikkikavereita, tällä kertaa tuplamäärän verran. Kolme äitiä taaperoineen on kyllä aikamoinen yhdistelmä, mutta oikein ihana sellainen. Yhtä päivää lukuunottamatta koko viikko on ollut ja tulee vielä olemaan täynnä sosiaalisia hetkiä. 

Alkava viikonloppu ja touhuilut lapsuudenmaisemissa. Tänään minä ja peikkoseni matkaamme pariksi yöksi äitini luo pikkukylän rauhaan. Tapaamme veljiäni, Toivon rakkaustätiä ja toivottavasti myös toista ystävääni sekä minun mummia että pappaa. Olen niin innoissani ja välillä tekee hyvää päästä hetkeksi pois kotoa, antaa Villelle omaa rauhaa ja Toivolle uusia elämyksiä.

Tämän hetkiset fiilikset ja riemumieli! Olen väsynyt, mutta onnellinen, vähän kipuinen, mutta henkisesti täynnä mitä mainioita tuntemuksia. Hiljaisuudessa nautiskelen kahvia ja malttamattomana odotan ajan kulumista. Reput odottavat pakattuina eteisessä ja pian saamme jättää kaupungin pölyt hetkeksi taaksemme. Kamera kaulaan ja reissuun. Hip hei!

Lempeitä tuulia ja sydämellisiä oloja teille söpöläiset ♥ 

Muistakaahan että halutessanne voitte seurailla meitä myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogilistalla ja Instagramissa!

10 kommenttia :

  1. Voi ääk miten söpö pieni rakkauden luomus! Ja sinä, aivan ihana! Hyvää kevättä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkauden luomus! Ihanasti sanottu :3 Voi kiitos kovasti sinulle kaunokainen ♥ Hyvää kevättä sinullekin, lempeitä tuulia ja onnellisuutta!

      Poista
  2. No olipas ihanaa nähdä <3

    VastaaPoista
  3. voi olettepa ihania :'-) selasin pitkät pätkät taas blogiasi ja voin kun tätä on niin kivaa lukea sillailla paljon kerralla.
    Toivo on niin suloinen pikku-ihminen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi voih, kiitos :3 Ihana kuulla, että tykkäät lukea. Aina yhtä ilahduttavaa kuulla siitä! Minusta usein tuntuu, että ei tätä varmaan koskaan kukaan lue :'D Joten kiitos <3 Toivo on kyllä hämmentävän suloinen! Ihmettelen usein, miten hänestä noin suloinen onkaan tullut.

      Poista