SYYSKUUN ALKU JA INTIAANIKESÄ

Syyskuu vaihtui salakavalasti, mutta lämpöä ja lempeä riitää. Intiaanikesä on täällä! Voisin pakata rakkaimpani kassiin ja seikkailla kauas pois, keskelle metsää, keskelle eläimiä, luontoa ja rauhaa. Vain minä, pieni perheeni ja lannevaatteet säilyttämässä rotia. Perheeni onneksi olen aikamoinen nössö.

Valloittavat sääilmiöt ovat täällä. Minä kun olin jo odottanut syksyä, puhdistavia sateita ja villapaitoja, mutta mikäs tässä ollessa, tämäkin kelpaa. Uskon tämän kesän olevan jonkinlainen ainutlaatuinen poikkeus muista vuosista, sillä ensimmäistä kertaa tuntuu, että kesä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kuinka kauan kesää on oikein jatkunut?

Mitä jos ensilumi sataa ennen kaunista väriloistoa? Mitäs jos emme saakaan nauttia tavanomaista syksyä? Voi rakas syksy, olet tervetullut milloin vain ♥

Meille kuuluu hyvää. Melkein voisi ajatella, että viime päivät ovat olleet pelkkää ankeutta Villen tehdessä paljon iltavuoroja, mutta ei se niinkään ole. Hitusen tylsähköä, mutta ei millään lailla ankeaa. Minusta tuntuu, että nämä pitkät iltavuoropäivät nostavat miinuksella olevaa kärsivällisyyttäni ja tunnen olevani jo plussan puolella. Sitä paitsi mikään ei ole parempaa, kuin illalla odotella ahkeraa hoitsuani, valmistaa pannukakkua ja kuulla kun ovi loksahtaa auki ♥

Toivon kanssa olemme hengailleet kahden kesken. Olemme seikkailleet ulkona, puistoilleet, höpsötelleet ja nauraneet vatsamme kipeiksi. Olemme hymyilleet vakaville vastaantulijoille, hämmästelleet hassuja tyyppejä ja saatu hyvää mieltä hyvistä ihmisistä. Olemme nauttineet arkisista asioista ja fiilistelleet elämää. Meillä on kaunis elämä.

Enkä kertakaikkiaan meinaa pysyä housuissani. Olen saanut uuden puhelimen (!), Samsung Galaxy S 4:sen ja pärisen onnesta ♥ Yleensähän en ole mikään materianisti, mutta Ville on koukuttanut minut näihin älyllisiin otuksiin. Ja toiseksi, tänään alkaa Salatut elämät! Yhtenä päivänä ajattelin, että ihme etten odota ohjelmaani tämän enempää, mutta tänään olen sekaisin kuin sieni ja odotan iltaa kuin kuuta nousevaa.

Ja nyt sade ropisee puiden lehtiin. Elämä antaa minulle paljon ♥ Kaunista viikkoa kaikille!

TOIVONEN

Söpöyden yliannostus, olkaa hyvä! Yllä näkyvästä vipeltäjästä on nykyään ihan mahdotonta ottaa oikeasti hyviä kuvia, sillä eihän tuo tyyppi pysy hetkeäkään paikoillaan, kuten kuvista saattaa huomata.

Toivo kiipeilee hurjana joka paikkaan, räpsyttelee silmiään hurmaavasti, tekee oikein maireita ilmeitään ja on silloin ehkä maailman söpöin, on ruvennut loikoilemaan muuten vain sylissä tai lattialla tyynyjen päällä, ottaen kai vanhemmistaan mallia, ottaa kirjan käteensä ja kiipeää nojatuoliin lukemaan, leikkii autoilla ja sanoo prum prum, kodintuohoamisleikitkin ovat edelleen parhaimmasta päästä, on alkanut harjoittelemaan juoksemista ja ottaakin jo pieniä horjuvia juoksuaskeleita, on tullut hieman itsenäisemmäksi, eikä ihan koko aikaa roiku lahkeissani, käppäilee omaan huoneeseensa, sotkee sen ja tulee takaisin, nauraa jos muutkin nauravat, riemuitsee ulkona kävellessään ja kerää huvittuneita katseita, höpöttelee yhä enemmän ja ymmärtää jo hurjan paljon, osaa näyttää kasvoissa sijaitsevat ruumiinosat sekä navan, jalat, kädet ja pippelin, kakattuaan taputtelee peppuaan kertoakseen meille tapahtumasta ja sanoo kakka, on oppinut sanomaan myös ishi, rakastaa vettä ja vesipulloaan, jota pyytää itse sanoen vettä tai että, osaa komentaa itseään pudistaen samalla päätään, on alkanut syömään paljon, paljon paremmin ja hymyilee aina, jos ei itke.

Lisäksi Toivon oma tahto on jo huvittavan voimakas, hän temppuilee, pelleilee, esittää ja tekee tuhmuuksiaan, ei usko kieltoa enää ollenkaan, tekee tuhmat asiat sataan kertaan ja vetää hirvittävät itkupotkuraivarit kieltäessämme, osaa loukkaantua pienimmistäkin asioista, välillä ei anna meidän vanhempien tehdä yhtään mitään, koska Herra Huomionkipeä haluua meidän vain katselevan häntä, heittelee tavaroita ja huitoo käsillään, varastelee isin silmälaseja päästä tai vähintäänkin lämäyttelee kasvoille, iskee kouransa kahvikuppiin ja hakkaa televisiota niin, että ihmettelen sen olevan vieläkin toiminnassa.

Pieni Topsu Toivonen, ollut oikein ihana ja kamala viime aikoina ♥

82 FAKTAA

Minusta, kenestäpä muustakaan. Jokin aika sitten näin faktapostauksia muutamissa kivoissa blogeissa. Ihan mahtava idea, joten minunkin piti apinamaisesti toteuttaa sellainen. Tässä näitä nyt olisi, ykkösestä alkaen, än yy tee nyt!

1. Nimeni on Henna ja olen syntynyt 17. tammikuuta 1990.

2. Minulla on oikeasti kaksoisnimi väliviivalla kirjoitettuna ja sukunimessänikin esiintyy viiva. Kiitos vaan äiti ja iskä ♥ On kyllä vaikea nimi! Lempinimeni on Hennu.

3. Minulla on 28-vuotias poikaystävä Ville ja maailman kaunein 1-vuotias poika Toivo. He ovat koko elämäni ja rakastan heitä äärettömän paljon.

4. Meidän perheeseen kuuluu kaksi suloista kissapoikaa, 4-vuotiaat veljekset Nasse ja Pablo. Mielettömän persoonallisia ja hämmästyttäviä kavereita, niin rakkaita ja korvaamattomia. Olleet luonani pennuista lähtien.

5. Olen henkeen ja vereen kissarakas! Ja eläinrakas muutenkin. Ihan sama mikä eläin on kyseessä, minusta se on ihana. Ahdistun hirveästi, jos koen, että eläimiä kohdellaan kaltoin.

6. Minulla oli myös koira, tai meidän perheellämme oli. Pieni, valkoinen ja pörröinen, bichon havanais -rotuinen, Jasper nimeltään. Maailman parhain koira, suloinen kuin mikä, mutta aikamoinen arkajalka. Kaksi vuotta sitten, hetken sairasteltuaan, hänen voimansa hupenivat. Sydämessäni Jasper minulle hymyilee ja heiluttaa häntäänsä ♥ Ikävä.

7. Olen asunut Tampereella 7 vuotta. Muutin tänne opiskelemaan ollessani 16-vuotias ja tänne minä sitten jäin. Rakastan Tamperetta ja täältä en ihan helpolla pois lähtisi. Ehkä maailman ihanin kaupunki ja ihanimmat ihmiset!

8. Lapsuuteni asuin pienellä paikkakunnalla nimeltään Jokioinen. Aivan ihana ja rauhallinen, vajaan 6000 asukkaan kunta. Kaupunkiasuminen on kuitenkin enemmän minua varten.

9. Olen ujo ja epävarma ihminen. Näistä piirteistäni olen kärsinyt koko pienen ikäni ja kärsin edelleen. Vaikka aikuisuus ja varsinkin oma lapsi on tuonut minussa rohkeutta esille, olen aina vain se hiljainen hiirulainen tiukan paikan tullen.

10. Minulla on äiti, isä (eronneet) ja kaksi veljeä, isompi ja pienempi. Olen kokenut aina meidän perheemme jokseenkin erikoiseksi, vaikkei se ehkä muiden mielestä olekaan.

11. Viihdyn paljon perheen kesken tai itsekseni, enkä kaipaa ympärilleni ihmislaumoja. Minulla on aina ollut vain muutama ystävä ja niin olen tottunut elämään. Vaikka kyllä niitä ystäviä kaipaan aina enemmänkin, mutta se ystävystyminen on vain niin vaikeaa, varsinkin näin aikuisena lapsellisena ihmisenä.

12. Mutta on muuten mahtavinta ikinä, kuinka tämä blogi on tuonut muutamia ihania ihmisiä elämääni ♥ Kiitos!

13. En osaa puhua englantia. Ymmärrän vähän kuulemaani ja lukemaani, mutta siihen se sitten jääkin. Tätä asiaa häpeän liikaa. Haluaisin niin kovasti osata. Kuka opettaisi?!

14. Minulla on yksi ammattitutkinto, painotuotantoassistentti/ulkoasuntoteuttaja. Graafista suunnittelua, sivunvalmistusta, valokuvausta, kuvankäsittelyä, pakkaussuunnittelua, typografiaa, ilmoitusten ja mainosten suunnittelua. Jotain sellaista. Päivääkään en ole tämän alan töitä tehnyt, vaikka joskus kaipaankin niitä hommia.

15. Lisäksi minulla on lähihoitajaopinnot kesken, joita opiskelen aikuispuolella. Vielä vuosi olisi jäljellä ja sekin liittyen erikoistumisalaan. Jatkan opiskelua ehkä vuoden päästä (2014) syksyllä. Haaveeni olisi työskennellä kehitysvammaisten parissa.

16. Olen myös salaa haaveillut floristin tai puutarhurin ammatista ja joku ompeluunkin liittyvä olisi kiva.

17. Toteutumaton haaveeni olisi perustaa oma kahvilaravintola kasvisruokaherkkuineen,  joka iltaisin muuttuisi söpöksi pieneksi pubiksi mukavine tarjoiluineen, musiikkeineen ja live-esiintyjineen. Päivisin sen yhteydessä toimisi ihana pieni pulju, jossa voisin myydä kierrätettyjä vaatteita, luonnontuotteita yms.

18. Olen ihan totaalisen koukussa älypuhelimeeni, enkä pystyisi luopumaan siitä ikinä. Paitsi nyt, kun sain uuden puhelimen ja olen pärinöissäni!

19. Peruskoulussa lempiaineitani olivat käsityöt, liikunta ja kuvaamataito. Tykkäsin myös biologiasta ja äidinkielestä, mutta inhosin matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa.

20. Ennen minua ja Villeä minulla on oikeastaan ollut vain yksi vakavempi suhde, joka kesti neljä vuotta. Sitä ennen ja niiden välissä otin lungisti.

21. Rakastan kahvia ja rakastan sitä liikaa. Oon pyrkinyt vähentää, mut ei vähene.

22. Elän hetkessä - mahdollisuuksien mukaan. Sillä lailla leppoisasti turhia stressailematta, pyrkien positiiviseen ajatteluun ja rentoiluun. En ole millään lailla menevä tapaus, vaan tykkään olla suurimman osan ajasta kotona, koska koti on paras. En kaipaa elämää mullistavia seikkailuja, kun minulle riittää arkielämä.

23. En juo alkoholia juuri lainkaan. Joskus tölkillisen, joskus lasillisen viiniä. Nykyään en välttämättä edes sitäkään. Ennen Toivoa saatoin joskus juoda tilkan enemmänkin, mutta se päihde ei todellakaan ole minua varten. Puistattaa koko Suomen alkoholikulttuuri!

24. Rakastan hyviä sarjoja, dokumentteja ja elokuvia, joihin eläydyn helposti. Sarjoja tulee katseltua paljonkin, mutta elokuvat ja dokumentit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tähän täytyy tehdä ehdottomasti parannus. Villen elokuvakokoelma on huikea!

25. Lempparileffoja ovat mm. Trainspotting, Pulp Fiction, Donnie Darko, Everything is illuminated, Amélie, Blow, The Road... Plus miljoona muuta, mitä en nyt muista. Lempisarjoja ovat mm. Sons Of Anarchy, Twin Peaks, Salatut elämät, Dexter, Uusi Päivä, Muumilaakson tarinat, Erilaiset äidit, Scrubs, Toisenlaiset frendit, Bored to death... Enkä edelleenkään muista enempää. Niitä on paljon!

26. Se muistaminen on vaikeaa. En muista erinäisiä asioita, kuten katsomiani elokuvia, artistien tai biisien nimiä - poikkeuksia lukuunottamatta. Katsomani leffat muistuvat kyllä usein mieleeni, jos näen kannet tai pienen pätkän elokuvasta.

27. Omistan siis näkömuistin. Ja ajattelen muutenkin kovin visuaalisesti ja teen havaintoja silmilläni. Rakastan kauneutta, sitä mitä näen ympärilläni.

28. En voi sietää Harry Pottereita tai elokuvia missä eläimet puhuvat, enkä huonoja kauhuelokuvia, enkä ällöromanttisia rakkauselokuvia, joiden loppu on aina sama, enkä myöskään mitään, missä on Jim Carrey tai Leslie Nielsen.

29. En voi myöskään sietää pellejä, traumaattisista syistä.

30. Rakastan sipsejä ja voisin syödä niitä vaikka joka päivä! Ja melkein joskus syönkin. Olen enemmän suolaisen herkun fani.

31. Uusin mieltymykseni on chili. Ennen en voinut sietää tulisia asioita, koska mahani kipeytyi ja tulisuus häiritsi makunautintoani, mutta tässä sitä vain ollaan - chili vei sydämeni ♥ Omat chilit laitamme kasvamaan mahdollisimman pian jee!

32. Musiikkimakuni on kirjavan ihana. Räp, blues, soul, jazz, reggae, funk ja punk sekä dubstep, drum and bass ja muu konemusa. Myös stoner rock, psykedeelinen rock, ambient, progressiivinen rock ja Villeltä opittu noise uppoavat. Miellyttävät ja letkeät rytmit, asialliset sanomat ja tunnelmointi ovat musiikissa tärkeintä.

33. Minulla ei oikeastaan ole intohimoa matkusteluun. Tykkäisin matkusella joo, mutta se ei ole millään lailla välttämätöntä. Tähän päivään mennessä olen käynyt Ruotsissa, Virossa, Espanjassa, Saksassa, Hollannissa ja Turkissa. Miellyttäviä matkakohteita olisi Afrikka, Etelä-Amerikka, Intia ja muu Aasia sekä Etelä- ja Itä-Eurooppa.

34. Juon paljon vettä. Vesituoppi on kotona aina saatavilla (nytkin vieressä) ja muuten kanniskelen vesipulloa mukanani joka paikkaan, jopa lyhyille kauppareissulle.

35. Videopelit ovat suuri rakkaus. Räiskinnästä tasohyppelyyn ja seikkailuun sekä vanhoista peleistä uusimpiin. Hyviä pelejä on miljoona! Se on se fiilis, kun saa uppoutua toiseen maailmaan ♥ Pelamaan aloitin jo lapsena Windows 95:lla.

36. En ole oikeastaan koskaan tyytyväinen omiin suorituksiini, vähättelen itseäni jatkuvasti ja minun on vaikea ottaa kehuja vastaan. Tästä kertoo kohta 9 ja alkeelliselle tasolle jäänyt itsevarmuuteni.

37. Ujouden takaa paljastuu kuitenkin älytön pölpöttäjä. Saatan olla todella puhelias tuntemieni ihmisten seurassa, varsinkin Villen ja muun perheen. Saatan oikeasti puhua taukoamatta! Juttuni saattaa vaihtua matkan varrella sataan kertaan, enkä välttämättä sitä itse edes huomaa.

38. Ja olen sekavaakin sekavampi selittäjä. Puheeni saattaa olla vähän sössötystyylinen, kiemurteleva ja kankea. Yhden yksinkertaisen asian selittäminen voi minulta vaatia jopa kymmeniä lauseita. Ja kaiken tämän lisäksi saatan keksiä omia sanoja. Puhuminen on taitolaji!

39. Harva tuntee minua kunnolla. On ehkä vain pari ihmistä, Ville muun muassa, joille voin kertoa kaiken ja jotka tietävät minusta eniten. Saatan olla suuri mysteeri monelle. Mutta minulta saa kysellä!

40. Rakastan siivoamista. Ja siisteyttä. Tykkään järjestellä ja vaihdella järjestyksiä. Nautin siitä, että asiat ovat omilla paikoillaan ja myöskin löytyvät sieltä.

41. Minulla ei ole suoranaisia lempiruokia, vaan tykkään eniten ihan tavallisista kotiruuista. En voi ymmärtää hienosteluravintoloita, koska minusta se on lähinnä ruualla leikkimistä.

42. Olen huono syömään tai en ainakaan syö mitenkään järkevästi. Aamupala teettää nykyään vaikeuksia, joten päivä lähtee liikkeelle huonosti ravittuna, sitten syön ehkä lounaan, useimmiten päivällisen ja iltapalan. Ennen rakastin ruokaa ylikaiken, nykyään se tuntuu liian vaivalloiselta ja kirjaimellisesti pakkopullalta.

43. En napostele aterioiden välissä mitään (ellen ole kyläilemässä), enkä ymmärrä ihmisiä, jotka niin tekevät. Tai niitä jotka mäyssäävät vähän joka välissä jotakin. Tulee paha olo jo pelkästä ajatuksesta!

44. Ja olen siis kasvissyöjä, tarkemmin sanottuna lakto-ovo. Haaveeni olisi joku päivä olla ylpeä vegaani. Tämän jo kaikki varmasti tiesivät, joten ei siitä sen enempää.

45. Suosin myös mahdollisuuksien (saatavuuden ja rahatilanteen) mukaan luomua ja ekotuotteita.

46. En kuluta paljoakaan rahaa. Oikeastaan taidan ahdistua tuhlailusta, ellei kyse ole jostakin todella tärkeästä hankinnasta. Nykyään rahat menevät suurimmaksi osaksi ruokaan sekä vaatteisiin ja muihin tarpeellisiin, jotka pyrimme saatavuuden mukaan hankkimaan käytettyinä.

47. Rakastan kirpputoreja! Voisin kierrellä niitä vaikka joka päivä. Tärkeintä ei ole itse saalis, vaan tutkiskelu, penkominen, tunnelma ja kierrätys. Minusta kirpputorit ovat huippukeksintö! En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät jalallaakaan astuisivat kirpparille.

48. Minulla ei ole koskaan ollut lävistyksiä, eikä leimojakaan ole kertynyt ihooni. Lävistykset ovat kaikin puolin poissuljettu juttu kohdallani, koska suurin osa naamaläväreistä ovat yksinkertaisesti niin rumia, mutta tatuoinnin voisin ehkä ottaa. Tuskin otan, sillä ongelman ydin onkin se, etten osaa päättää minkälaisen. Asioiden päättäminenkin on vaikeaa.

49. Olen saamaton. Aina en ole laiskakaan, vaan ongelma on se, etten vain kertakaikkiaan saa aikaiseksi mitään.

50. En lue kirjoja. Lukeminen on minulle raskasta ja vaivalloista sekä lukemisen ymmärtäminen on aina ollut hankalaa, vaikkei olekaan lukihäiriötä. Haluaisin uppoutua kirjojen maailmaan, mutta ei siitä tule mitään. Nyt on uutena projektina mielenkiintoinen Eläinten syömisestä -kirja, joten yritän tsempata täysillä!

51. En usko jumalaan - olen ateisti. En usko oikeastaan mihinkään yliluonnolliseen. Joskus leikittelen ajatuksella erilaisten mentsänhenkien, peikkojen ja menninkäisten olemassaolosta, sillä se saa mieleni iloiseksi.

52. Ufoihin yms. uskon ja en usko. Uskon että jossain voi hyvin olla muuta elämää, josta emme tiedä, mutta toisaalta epäilenkin tätä asiaa.

53. Muutenkin perustan uskomukseni faktoihin ja tosiasioihin - maalaisjärjellä höystettynä.

54. Kyseenalaistan lähes kaikki asiat. Mikään ei ole niin mustavalkoista, miltä näyttäisi, eikä mikään ole niin yksinkertaisi, mitä voisi olettaa. On niin paljon valhetta ympärillämme, jopa päättäjien suusta kuultu, että ihan heti en kaikkea kyllä usko.

55. Avaruus kiehtoo minua! Ja pelottaakin. Se on niin äärettömän suuri ja mystinen paikka, upeita elementtejä, muotoja, valoja ja värejä. Kertakaikkisen kiinnostavaa! Ei vitsit, pääsisipä joskus avaruuteen valokuvailemaan.

56. Olen myös erityisen kiinnostunut intiaaneista sekä muista erilaisista heimoista ja alkuasukkaista sekä historiasta yleensäkin.

57. Menneet vuosikymmenet houkuttelevat minua. Haluaisin matkustaa ajassa taakse päin, 60- tai 70-luvulle, jopa 1900-luvun alkuun tai vieläkin kauemmaksi. Päänsisäinen aikamatkailu ajaa asiansa ennen aikakoneen keksimistä.

58. Tykkään pukeutua rennosti ja melko yksinkertaisesti. Farkut, kimmellykset, timantit, koristeellisuus, sexytopit, iltapuvut tai luonnottomat värit eivät ole minun juttuni. En ole pisaraakaan kiinnostunut muodista, mutta muuten vaatteet ja vaatetus kiehtovat jollain tapaa.

59. Perusvaatteitani ovat hameet, mekot, sammarit, haaremit, neuleet, villapaidat, legginsit, löysäilyvaatteet ja tavalliset topit. Yksiväriset, kuviolliset tai kukikkaat! En omista paljoakaan vaatteita.

60. Rakastan likaisia ja murrettuja värejä. Kaikki pastellin sävyt ja neonvärit saavat minut näkemään punaista. Lemppareitani ovat vihreä, keltainen, ruskea ja oranssi. En tykkää mustasta tai harmaasta, enkä ainakaan violetista. Värit ovat ihania ja niistä saan runsaasti voimaa!

61. Luonto on minulle tärkeä. Ja kaikki siihen liittyvä. Luonnosta saan voimaa, vaikken aina metsään pääsisikään. Ajatuskin siitä, miten mahtava luonto onkaan, saa minun mieleni voimaan parhaiten. Luonnon tärkeys ennen kaikkea, ilman sitä meitäkään ei olisi.

62. Rakastan retroa! Siis juurikin sellaisia 60- ja 70-luvun juttuja. Onneksi olen aika tavarakammoinen ihminen, enkä tykkää hamstrata mitään, joten siksi ei tule haalittua turhanpäiväisiä asioita kotiin. Useimmiten vain niitä, mitä oikeasti tarvitsemme.

63. Tunnen itseni hyvin ja jollain tasolla voisin sanoa olevani itsetietoinen. Olen hyvinkin tietoinen omista arvoistani ja periaatteistani. Tiedän mitä ja miten haluan tehdä. Minulla on paljon mielipiteitä ja näkemyksiä asioista.

64. Pyrin aina hyvään - tekemisilläni, käytöksilläni tai ajatuksillani. Yritän toimia mahdollisimman kunnioittavasti ja kohteliaasti sekä muita eläviä ja elottomia ajatellen. En tee sitä siksi, että olisin niin hyvä ihminen, vaan siksi, että minusta se on oikein ja jokaisen ihmisen velvollisuus. Olisi sitten kuinka klisee tahansa, haluan kohdella muita samoin, miten itseäni haluaisin kohdeltavan.

65. Olen jollain tasolla kiinnostunut politiikasta, paremmasta yhteiskunnasta haaveillen. Usein vain tulee niin pahoja mielipide-eroja vastaan, että koen sen enemmän ahdistavaksi ja turhauttavaksi, kuin mielenkiintoiseksi. Ja se tunne, etten oikeasti pysty kovinkaan vaikuttamaan, saa minut hermoromahduksen partaalle. Ja se kuinka typerästi asioista välillä ajatellaan.

66. Puolueista lähimpänä omia arvojani on Vasemmistoliitto, vaikka sieltäkin niitä idioottimielipiteitä (ja ihmisiä) löytyy.

67. Tykkään laulaa! En siis osaa laulaa, enkä kuulosta mitenkään päin hyvältä, mutta pidän siitä ja se on tärkeintä. Laulan Toivon kanssa kahdestaan ollessamme ja päivittäin lauleskellaan Villenkin kanssa, jolloin tyyli on vain hieman leikkisä.

68. Muutenkin meillä kotona pelleillään huolella! Hömpötellään, tanssitaan, lauletaan, pompitaan ja esitetään mitä kummallisempia juttuja. Ilmeillään, puhutaan kummallisesti tai muuten vain sekoillaan. Tätä tapahtuu siis vain ja ainoastaan kotona perheen kesken. Veikkaan että muille tulisi suurena yllätyksenä meidän todelliset luonteet...

69. Siksi ollaankin leikitelty ajatuksella, jos olisimme mukana jonkinlaisessa tosi-tv-sarjassa tai dokumenttijutussa. Kaikki nauraisivat meille - hyvällä tai pahalla. Mutta siis ei todellakaan haluta olla, eikä olla, älkää pelästykö.

70. Valitan paljon. En haluaisi valittaa, mutta koska on ne vaivat. On päänsärkyä, migreeniä, allergiaa, selän jumituksia, vatsakipuja tai ihan vaan jotain random särkyjä jossain random paikoissa. Liikunta auttaisi paljon, mutta syy huonoille liikuntatottumuksille löytyy kohdasta 49.

71. Perheen kesken ärsyynnyn, loukkaannun ja hermostun herkästi, mutta myös lepyn nopeasti. Vieraiden, tuntemattomien tai ystävien seurassa tätä ei tapahdu - siis ärsyyntymistä.

72. Kroppani niksuu ja naksuu! Varsinkin nilkat niksahtelevat aina joka toisella askeleella.

73. Selkäni on leikattu 14-vuotiaana pahan skolioosin vuoksi. Yksinkertaisesti tarkottaen sitä, että selkärankani kasvoi käyrään ja sitä piti suoristaa. Selkä auki, vähän vääntöä ja kääntöä, pari ruuvia, porausta, luumassaa ja valmista! Selkääni koristaa 25 sentin pystysuunnassa oleva arpi ja alaselässä pienempi, joka tehtiin luumassan repimistä varten.

74. Olen 163 cm, Ville 178 cm ja Toivo 76,5 cm.

75. Olen lyhyempi mitä oikeasti voisin olla. Kohdan 73 vuoksi, selän kasvu pysähtyi liian aikaisin, joten jäin sitten tällaiseksi. Luiden suuruus, kämmenien koko, hartioiden leveys ja käsien pituus viittavaat siihen, että minun kuuluisi kaiken järjen mukaan olla pidempi.

76. Nauran paljon ja saatan joskus saada hepulikohtauksen. Tarkoittaen sitä, että nauran ja nauran ja nauran, enkä saa sitä loppumaan. Siihen ei auta toinen ihminen saman hepulikohtauksen vallassa.

77. Rakastan valokuvausta. 16-vuotiaana sain iskältä ensimmäisen järkkärin, jonka kanssa tuli kuvailtua enemmän tai vähemmän. Siitä se innostus lähti! Iskäni on myös suuri valokuvauksen ystävä ja hassusti myös Villekin.

78. Tapasimme Villen kanssa missäs muuallakaan kuin koulun penkillä. Sellainen romanttinen lähihoitajaopiskelijarakkaus leimahti ♥

79. Kaapissa odottavat kesän alussa hankitut lenkkitossut. Vieläkään en ole niillä lenkkipoluille asti päässyt (syy taas kohdassa 49), mutta halu olisi kova! Ehkä vielä jonain päivänä menen ennen kuin tulee lunta.

80. Harrastan vähän ja paljon, riippuu aika pitkälti mielentilasta. Valokuvaus ja pelaaminen mainittiinkin jo, mutta myös ompelu, askartelu, piirtäminen, maalaaminen, tietokoneilu, kirjoittaminen, kasvien hoito ja omien ajatusten pohdiskelu ovat lähellä sydäntäni.

81. Rakastan kaikkea vihreää ja kasvavaa! Viherkasveja, kukkia, yrttejä ja muuta ihanaa kasvillisuutta.

82. Omistan takkutukan, minkä ikää en muista, mutta ehkä 4-5-vuotias on pörröni.

Sellaista tällä kertaa! Pienoinen tietoisku päättyy tähän. Jos kysymyksiä heräili, kysykää ihmeessä! Kerron teille vielä enemmän tai sitten en. Rauhaa ja rakkautta ♥

MAANANTAIAAMUN MIETTEET

Miksi maanantai aiheuttaa ihmisissä turhautumista, pahaa mieltä tai muita negatiivisia ajatuksia? Minä en ymmärrä, sillä minusta maanantai on yksi parhaimmista viikonpäivistä. Uuden viikon alku, uudet kujeet ja odotukset. Sehän on inspiroivaa!

♥ Ainutlaatuinen herääminen valonsäteisiin, ulkona auringon kimmeltämät lehdet ja mahtava fiilis alkavasta päivästä

♥ Poikasen aamuhalit ja märät pusut, yhdessä loikoilu ja peiton alla hassuttelu

♥ Hyvin maistunut aamiainen kera miljoonien hymyjen (ja leipien lentelyjen)

♥ Hetkellinen hermostuminen itseni kanssa maidon loputtua - enkö saa kahvia?!

♥ Pikainen reissu lähikauppaan, ihana aurinkoinen ja höpöttelevä myyjä, auttavaiset aamuihmiset ja pieni kävelyretki kotipihalla

♥ Hassu naapurin mies!

♥ Vihdoin kupillinen kuumaa mokkaa ♥ 

♥ Mieli kuin kahvikupin Myyllä!

♥ Kodin mieltä piristävät värit ja yrttien tuoksu

♥ Minun pörröinen ja sotkuinen tukka sekä pienen miehen kasvavat Juicet

♥ Rumpubassomusaa, lanteiden keikuttelua nolosti ja mieliala nousee nousee nousee!

♥ Herkkiä hetkiä, höpsöttelyä, kutitusta, riemukkaita kiljahduksia ja pieniä levottomia varpaita

♥ Maailman iloisin ja tyytyväisin aamutaapero

♥ Ja ehkä vähän yliriemukas äiti juosten taaperonsa kanssa pitkin kämppää

♥ No mutta kun se fiilis!

♥ Poikasen suloiset peilailut ja samalla äidin vaatteiden sovittelut, hurmaavat katseet ja ne miljoonien ilmeiden kasvot

♥ Ne erityisen kauniit pienet kasvot ja suloisen ruskeat nappisilmät ♥

♥ Innostunut odotus tulevaa viikkoa kohden, kahden päivän vapaat ja huomiset ihanien äitien villasukkailtamat!

♥ Ja se tunne, kun tajuaa saman aamun aikana sataan kertaan, kuinka paljon omaa lastaan ja elämää rakastaakaan ♥

♥ Sydän pakahtuu onnesta taas!

Ja taas yltiöpositiivisia fiilistelyjä, liikaa sydämiä ja muita ihmisiä ärsyttäviä elementtejä, mutta minkäs tälle mahdan, kun tuntuu niin hyvältä! Anteeksi jos olen ällöttävä. Miltä maanantai sinusta tuntuu? Ihanaa päivää ja inspiroivaa viikon alkua kaikille ♥

SIIVOUSPÄIVÄN TUNNELMAT

Kupponen vihreää teetä ja keittiössä odotteleva pannukakkuvuori, tuhiseva peikkonen, kodin puhtaus, suitsukkeet ja pehmeä tuoksu, tunnelmointi, ulkona vallitseva pimeys, hellyydenkipeät kisut, rapsuttelu, seesteinen mieli ja vapaus, kauniit ajatukset ja koko kropan vallannut rentoutuneisuus. Voiko lauantai-illalta enempää odottaa?

Tänään ollaan Toivon kanssa vietelty siivouspäivää. Rakastan siivouspäiviä! Se puhtaus, siisteys, järjestys ja tuoksu! Se on ehkä yksi lemppariasioistani. Varsinkin näin iltaisin, kun siisteydestä saa hieman kauemmin nauttiakin. Voisin vetää itseni lattialle rähmälleen ja hymyillä vaan.

Tähän väliin pieni tarina tältä päivältä, kun ulkona ollessamme tavattiin muuan mies. Tarkemmin sanottuna aika humalainen ja ehkä muutenkin melko hitaalla käyvä mies. Kuljimme miehen ohi hänen huudellessaan pissa- ja runkkausjuttuja, jonka jälkeen seurasi meitä uhkaavan oloisena puistoon. Mies sekavalla äänellään selitteli sekavia juttujaan, meidän hämmentyessä liikaa. Hän luuli minua pakolaiseksi ja kyseli yhtä sun toista siihen liittyen, kyseli Toivon ulkomaalaistaustastaan ja tulevasta äidinkielestään, minun pakolaisvanhemmistani ja miten suhtaudun rasismiin. Hän ei millään uskonut meidän olevan täysin suomalaisia ja muutenkin koko tilanne oli kuumottava. Hän nauroi Toivon nimelle ja kysyi ihmeissään, miten se lausutaan meidän kielellämme. Loppuhuipennukseksi mies yritti tulla kättelemään Toivoa, johon kaikki varmaan voivat kuvitella pojan reaktion. Aika nopeasti toivoteltiin hyvät päivän jatkot ja sännättiin ripeästi kotiin. En halua tavata häntä uudelleen.

Nyt kuuntelen pitkästä aikaa Burialia ja tunnelma tuntuu nousevan yhä paremmille leveleille. Pian saan iltavuorolaiseni kotiin ja hetken pienen saamme nauttia toistemme seurasta. Ja ahmia pannukakkua!

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille, kauniita unia ja hyvän mielen ajatuksia ♥

PÄIVÄN ILOJA

♥ Hymyily, aurinko, hyvän mielen ajatukset, fiilistely, tyytyväisyys ja tasapainoisuus

♥ Ajatuksien tulva päiväkirjaan, kauniit yksityiskohdat, pehmeät asiat,
loikoilu, haaveilu ja pohdiskelu

♥ Onnellisuuden tunne. En edes tiedä miten päin olisin!

♥ Terveys, se etten tullutkaan eilen kipeäksi (ainakaan vielä), riemuitsen siitä!
Pidän flunssamörököllit loitolla

♥ Eilinen iltapala, fetajuustokolmiot, nam nam. Ja eilinen ilta muutenkin.
Loikoilua ja hyviä ohjelmia. Öinen loistoidea ja kokkustuokio!

♥ Villen kirpparikierros, mikä hänen on jo pitkään pitänyt toteuttaa, mutta aina peruuntunut.
Iloitsen muruni puolesta

♥ Toivon ja minun räppäilyt ja sen jälkeiset jazzrytmit

♥ Toivon kiipeilyt! Hän kiipeää jatkuvasti nojatuolille rämpyttelemään valokatkaisijaa ja sohimaan tietokonetta. Ja siellä keikuttelee itseään apinamaisesti. Ja mikä parasta, hän osaa tulla alas täydellisesti! Mistälie oppinut pylly edellä -taktiikan vai johtuneeko varovaisuudesta.
Ei mikään tyhmä poju!

♥ Iso märkä pusu pieniltä kuolaisilta huulilta ♥ Ja halit päälle! Saa minut herkistymään

♥ Toivon uudet hassut sanaharjoitukset!

♥ Maailman hienoimmat kisut. Nassen hulvaton olemus ja Papun kieriskelyhetket ♥
Nuo pörröpäät tuplaavat onnellisuusoloni

♥ Erityisen hyvä kahvi kertaa kolme. Ja jääkaapista löytynyt puolikas suklaapatukka

♥ Lukeminen. Tai sen suunniteltu aloittaminen, projektina Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä. Kirja kertoo siis siitä, mistä liha on peräisin. Onko joku lukenut?

♥ Ystävän ajattelu, ihan vain siksi, koska hän on ihana. Mieletön tunne!
Halit sinulle (kirje)ystävä ja hengenheimolainen ♥

♥ Uusien sammareiden haku postista (myöhemmin)!

♥ Stressaamattomuus. Päivän sana

♥ Villen tuoma herkkuruoka kaupungilta ja mahdollinen iltainen herkuttelu

 

♥ Oho ja mittariin on ilmestynyt 100 lukijaa. Olette parhaita <3 Pusi!

LUONTORETKI JA TERRORISTIORAVAT

Teimme eilen peikkosen kanssa tutustumiskäynnin luontoon. Asuinpaikkamme on siitä ihana, että täällä on valtavasti metsikköä ja kasvillisuutta, paljon puita, vesistöjä ja eläimiä. Vaikka tämä likainen betoniviidakko onkin, plussat annan ympäröivästä vihreydestä.

Peikkonen keräili käpyjä ja keppejä, joista kaiken yritti mahduttaa pieniin kätösiinsä. Hän nuuskutteli nurmikkoa ja heiniä, kiipeli pitkin kalliota ja raivosi kun ei saanut kieriä sieltä alas, tutkiskeli sammalta ja maistoikin hieman, raaputteli kepeillä maata ja halaili puita, harjoitti kroppaansa ja mieltänsä, joogaili ja meditoi puun voimalla sekä huusi mielensä puhtaaksi. Ja lopuksi oli niin väsynyt, että pienen raivokohtauksen saattelemana hipsimme takaisin kotipesään. Minun pieni metsänpeikko ♥

Pakko mainita pienet ystävämme luonnosta - nimittäin oravat. Vaikka kuinka eläimiä rakastankaan, nämä lähiöoravat ärsyttivät minua todella. He olivat arvaamattomia ja niin kesyjä, että tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi, vaikuttivat hyökkääviltä ja aggressiivisilta. Ja mikä pahinta, he tulivat jatkuvasti poikaa kohden, näyttäen luonnottoman kieroilta. Peikkonen oli tietenkin innoissaan ja hermostui kun en antanutkaan tehdä tuttavuutta. Hieman järkyttävää tämä oli, mutta ehkä pääsen vielä tämän kaiken yli. Hehe.

Terroristioravista huolimatta pieni retkemme oli mainio. Ensi kerralla matkaamme oikeaan metsään seikkailemaan ja ehkä otamme eväslaukun mukaan. Ihana syksyinen metsäpiknik kuulostaakin jo niin mahtavalta!

Luonnossa mieli lepää. Reippaita ja tunnelmallisia metsähetkiä kaikille ♥