VIDEO!

Huono kuvanlaatu, käsi tärisee ja jokseenkin ylivalottunut. Mutta ei se haittaa, kun toinen on niin söpö kuppiensa kanssa ♥

IHANA PÄIVÄ

Sängystä kurkkiva söpöläinen, iloinen vaipanvaihtohetki, uniset karvakamut, aamupuuro mustikoilla, löhtöpusut isille, aamukahvi, leikit lattialla, keväinen fiilis, valokuvaus, riemuilmeet, tanssiminen, heiluminen, halailu, pusuttelu, naapuriäänet, maidon hörppiminen, päiväuniaika, maailman kaunein nukkuva vauva, oma hetki, tietokonehetki, kämpän siistiminen, huuto makuuhuoneesta, lämmin unipeikko, uniposket, hetken hengailu, lounastauko, kauppalistan teko, vaipanvaihto ja pukeminen, ulkoilu, kaupassa käynti, vastaan tulevat totiset ihmiset ja niille hymyily, pakkasposket, leppoisat naapurit, hississä höpsöttely, vastassa oleva höpsö kissa hullunkurisella ilmeellään, ruuan teko ja maailman parasta kukkakaaliparsakaaligratiinia.

Valoa, iloa, naurua, tunnelmaa, energisyyttä, hyvää mieltä, puhetta, höpsötystä, kosketusta ja riemua! Pakko sanoa, että meillä on ollut tähän mennessä ihan mielettömän ihana päivä. Täynnä iloa ja kauniita hetkiä. Perus arkipäivä, mutta niin täydellinen sellainen. 

Haluan toivottaa kaikille teille ja sinulle oikein aurinkoista ja ilontäyteistä torstai-päivää! Nauttikaa, halailkaa, ottakaa rennosti ja rakastakaa ♥ 

MINÄ, ITSE

Minä, se ominaisuuksista koostuva muuttumaton ydin, joka erottaa minut muista yksilöistä. Minä, se yksi olio muiden joukossa, moraalinen toimija sekä vastuussa omista ajatuksista ja teoista. Minun oman minäni yksilölliset piirteet määrittelevät sosiaalisen identiteettini, sen muista erottuvan kokonaisuuden. Se olen minä itse.

Minun ydin. Se on syvä ja tiedostamattomin osa sisältäen sanattoman ja tunneperäisen tiedon itsestäni. Ydinminä on kehittynyt varhaislapsuudessani vaukuttaen omaan toimintaan ja itsetuntoon koko elämäni ajan. Ja se voi hyvin. Tunnen itseni ja olen ylpeä siitä. Olen ylpeä siitä, mitä olen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Olen ajatuksissani lentelevä peikkolapsi ja epäröivä arkajalka, mutta sydämeltäni puhdas ja hentoinen.

Ulospäin minusta näkyvät vain osa piirteistäni. Muiden mielestä saatan olla positiivinen, ystävällinen, suvaitsevainen ja kiltti, rauhallinen ja kohtelias. Olenhan minä sellainen. Olen myös laiskuudestani huolimatta tarpeen tullen reipas ja ahkera, aikaansaava puuhailija. Sisimmässäni, ehkä monien tietämättä, olen epävarma, ujo ja herkkä. Sellainen koko ajan ajatteleva, huonon itsevarmuuden omaava herkkis, joka ajoittain kuvittelee joidenkin jopa inhoavan häntä. Vaikka eihän taida olla syitä kenenkään minua inhota.

Ajoittain osaan olla äkkipikainen, hermoheikko ja levoton sielu. Sellaisen mieli vaeltelee siellä ja täällä, ajatuksistaan ei saa kiinni ja keskittymiskyky on miinus sata. Sellaisen mielen on vaikea pysytellä yhden asian parissa. Sellaisella mielellä voi hetkellisestä maailmanlopusta syntyä rakkautta pursuava onnenkeidas.

Minä rakastan paljon ja tykkään rakastaa. Minun on helppo löytää erilaisia kohteita, joista pidän ja joista tahdon välittää. Tahdon rakastaa ja huolehtia. Pidän huolehtimisesta, itseni, mutta ennen kaikkea muiden. Huolehdin rakkaimmistani ja tahdon, että heillä olisi kaikki hyvin. Paremmin kuin hyvin. Rakastaminen on elämäni perusta.

Ja elämäni perustuu arvoihin. Tiedostan arvoni täysin, olen niistä ylpeä ja haluaisin jakaa ne koko maailmalle. Hyvät arvot antavat tukevan perustan elämän seikkailuihin, kaikille poluille, joita lähdet kävelemään. Ja ne arvot pitävät sinut pystyssä ja auttavat suunnistamaan. Ne arvot ovat perhe, läheiset, ystävät, terveys, turvallisuus, vapaus, rakkaus, ilo ja onni. Ne ovat toisten kunnioitus, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, hyvyys ja tasa-arvo. Ne ovat ekologisuus ja luonnonmukaisuus. Ne ovat aistillisuus, mielihyvä ja nautinto. Ne ovat kaikki minulla, syvällä sisimmässäni ja pinnalla ulkokuoren päällä.

Arvot kannattelevat elämääni. Pyrin olemaan hyvä ja reilu, oikeudenmukainen ja tasavertainen. Pyrin olemaan hyväksyvä kaikkia olentoja kohtaan, elollisia ja elottomia. Pyrin ottamaan muut huomioon, en halveksu enkä syrji. Olen muille niin hyvä, kuin minullekin toivon muiden olevan. Kunnioitan kaikkia ja kaikkea, vaikka ne taistelisivatkin omaa arvomaailmaani kohtaan.

Olen kasvissyöjä. Eettiset, ekologiset, terveydelliset syyt ja makuasiat ovat valintani perusta. Minä en eläimiä halua syödä, ne ovat ystäviäni, eivätkä kuulu lautaselle. En myöskään halua kuormittaa luontoa, mikä taas lihansyöjällä on valitettava totuus. Kasvissyöjänä saan terveellisempää ravintoa ja voin hyvin. Voin hyvin sekä fyysisesti että henkisesti. Kasvissyönti on minulle tärkeä periaate, enkä koskaan luopuisi siitä. Ja olen ylpeä. Niin kertakaikkisen ylpeä, että toivoisin muidenkin ryhtyvän samaan. Se olisi jokaisen suuri kunnioitus luontoa kohtaan.

Ja tämä kaikki, luonto, on minulle hyvin tärkeä. Nautin siitä, rakastan sitä ja tahdon olla sille hyvä. Olen osa sitä ja käyttäydyn sen mukaisesti. Ilman luontoa en edes olisi tässä. Pyrin luonnonmukaisuuteen, pyrin puhtauteen ja aitouteen. Hoidan luontoa, kuin sekin minua ja olemme tasavertaisia. Rakastan puita ja metsiä, rakastan kukkapeltoja ja ruohikkoa. Rakastan luonnon tuoksua, sen vaipumista talvilepoon ja sen heräämistä kevääseen. Rakastan kaikkea sitä ja siihen liittyvää.

Uskon vapauteen. Jokaisen ihmisen, eläimen tai olion kuuluisi olla vapaa. Vapaa elämään mielensä mukaisesti ja tekemään jotakin esteettömästi - vapaa päättämään omista asioistaan. Vapaus on suuri mahdollisuus tehdä kaikkea, mikä ei toista vahingoita. Jokaisen kuuluisi olla vapaa omana itsenään, ei toisena, eikä toisen alammaisena.

Minä koen olevani vapaa, en tarpeeksi, mutta valitettavasti vapaampi kuin monet muut. Olen vapaa nauttimaan minua kiehtovista asioista, olen vapaa harrastamaan. Rakastan valokuvausta ja valokuvia, rakastan sitä fiilistä kun on saanut hyvän kuvan, jota voi sitten myöhemmin tunnelmoida. Rakastan kasveja ja yrttejä sekä niiden hoitoa. Rakastan pelaamista ja pelejä, askartelua ja piirtämistä. Uutena rakkautena olen saanut liikunnan ilon, jota pyrin hassastamaan mahdollisimman usein, oman laiskuuden väistyessä tieltäni.

Ja minä olen onnellinen. Niin onnellinen, että sanoiksi sitä en saa. Niin onnekas ja etuoikeutettu. Saan elää elämääni juuri niin kuin haluan, poikkeuksia lukuunottamatta ja iloitsen siitä. Iloitsen kaikkea elämässäni. Iloitsen omaa pientä perhettäni ja sukulaisia, iloitsen ystäviä ja hyviä tuttavia. Iloitsen vastaantulijoita ja hymyilen heille, iloitsen pieniä asioita ja eleitä. Iloitsen rakkautta ja rauhaa. Minun sisimpäni pahaktuu onnesta.

Peace & love ♥ 

8 KK 2 VK 3 PV

Ehkä tämä on sitä parasta vauva-aikaa. Toivo on vielä minun oma pieni peikko-poika, mutta silti jo niin suuri, ettei ole tarvetta sylivauvailuun. Toivon kanssa voi tehdä ja puuhailla yhdessä, mutta silti voin vielä tiukasti pitää kiinni, jos sellainen tarve minulle tulee. Ja sellainenhan tulee ja usein.

Toivosta on tullut tutkimusmatkailija. Tämä matka onkin lähtenyt uteliaasti käyntiin ja kaikkialle olisi päästävä - ainakin kaikkialle kiellettyyn. Ympäristöä ihmetellään, ihastellaan, maistellaan ja haistellaan. Kaikkea pitäisi päästä kokeilemaan ja tunnustelemaan, sitten taas pohdiskellaan ja hämmästellään. Maailma tuntuu suurelta, hassulta ja jännittävältä, joskus jopa pelottavaltakin.

Toivosta on tullut oikea vipeltäjä ja omapäinen velmu-elmeri. Se kuuluisa oma tahto on syntynyt ja se myös näkyy. Kuulostellaan kieltoa ja kokeillaan sitä, loukkaannutaan ja näytellään tekoitkua. Hetkessä jo hymyillen virnistellään ja samassa matka jatkuu jo uusille teille.

Vauhti on kova, jos sille päälle satutaan, mutta vielä on meno useimmiten rauhallista. Ryömitään siellä sun täällä ja revitään kaikki mahdollinen käden ulottuvilta lattialle. Vielä ei nousuyrityksiä ole havaittu, mutta kovasti näyttää kiehtovan asioiden yli ryömiminen. Esimerkiksi äidin jalkojen päälle kapuaminen on parasta ja siinä heiluminen kivaa, joten sitä onkin tehtävä jatkuvasti! Toivo on alkanut pyytämään myös syliin, joko itse pyrkimällä siihen tai sitten vain vieressä niin lohduttomasti nyyhkyettäen. Hommahan toimii, äidin sydän sulaa ja syliin pääsee aina.  

Toivo on erittäin yksityiskohtainen ja tarkka - huomaa jopa pienen pienet roskat lattialla. Millin kokoista roskaa ensin nypitään sormin ja sitten naama lattiaan yrittämään sen maistelua. Eli pitäisikö minun päivystää koko ajan vieressä vai imuroida kerran tunnissa?

Uusin juttu on taputtaminen ja sen opettelu. Kyllä se jo jotenkin luonnistuu, vaikkakin aika omaperäisellä tavalla. Myös juttelu on kova juttu ja ajoittain voi kuulla oikeiden sanojen tapaisia äänteitä. Näistä hienoin on ehdottomasti äit-ti ja ät-ti, jota toistellaan pitkin päivää. Muita äänteitä ovat muun muassa mam-mam-maa, tät-tät-tää ja tät-ti. Tänään opeteltiin paappa-sanaa ja aikansa harjoiteltuaan Toivo minut yllättäen sanoikin pa-pa, joka lopuksi muuntautui paap-paap. Aika hienosti sujuu siis matkiminen. 

Viime päivät kodissamme on asunut myös eräänlainen kiukkupeikko hampaita tehden, eli suussa asustaa jo neljä kaunista hammasta! Sen kunniaksi tuo veijari päätti tänään iskeä kaikki ne neljä sahalaitaa minun polveeni!

Ja edelleenhän Toivo on meidän perheen keskipiste, arjen loiste ja valopilkku, minun oma pikkuinen aurinkoni. Rakastan tuota poikaa ♥ 

OMIA ILOJA JA RAKKAUKSIA

Voi tätä valon määrää ja sen tuomaa iloa! Kyllä minun keväinen mieli vain kohenee - pakkasesta huolimatta. Oikein tunnen, kuinka tämä uudenlainen energia virtaa kehossani saaden aikaan niin paljon hyvää. Hyvää minulle itselleni ja muille. Tunnen eläväni täysillä.

Huomaan miettiväni satamiljoonaa asiaa yhtä aikaa, pohdiskelen ja suunnittelen päässäni kaiken uudelleen ja uudelleen. Olen täynnä innostusta, ahkeruutta ja reippautta. Mielessäni on satoja suunnitelmia ja tuhansia pohdintoja, joista mieleni kirkastuu ja hymy nousee korviin. Vaikkakin alhaiset rauta-arvoni hieman heikentevät tehokkuuttani, luulen pystyväni mihin vain. Tästä minä otan kaiken ilon irti!

Minulla on armoton sisustuskuume. Haluaisin tämän ja tuollaisen, haluaisin laittaa tuon tuohon ja tämän tähän, haluaisin siirtää vähän tuota ja tuotakin tuonne, näin ja noin. Haluaisin joka puolelle vihreää, keltaista, oranssia ja valkoista - haluan puhtautta, raikkautta, kauneutta, tunnelmaa, kodikkuutta, paljon värejä, viherkasveja ja kukkasia. Paljon paljon paljon valoa. Ja niitä kasveja.

Sisustussekoiluni lisäksi olen sitäkin enemmän suunnitellut tulevaa yrttitarhaa, minun lempparijuttua ja sitä parhainta keväistä rakkautta. Lähipäivinä kehittelen oman kasvihuonesysteemin ja istutan pienokaiset aluilleen. Tarkoituksena olisi istuttaa basilikaa, oreganoa, sitruunamelissaa, ruohosipulia, rosmariinia, korianteria, timjamia, minttua, salaattia, herneitä ja tomaattia. Ehkä muutakin, jos vain tilaa riittää. En malta odottaa, että pääsen puuhailemaan!

Ajattelin tehdä meidän ihanasta parvekkeesta meille sellaisen kesäpesän, jossa voisi iloita, rentoutua ja nauttia. Sellaisen pesän, jossa olisi mukava olla, paljon vihreää ja paljon värejä, paljon hyvää mieltä ja rakkautta. Sellaisen haluaisin. Toivoa ajatellen olen suunnitellut laittavani sinne pienen altaan, jossa voisi pieni vekkulipoika riemuissaan pulikoida ja leikkiä. Siellähän me sitten yhdessä hymyillään ja ihmetellään maailman kauneutta. Ehkä kysyessäni saisin Toivolle ja itselleni sinne vähän tyttöseuraa kesäpäivää viettämään!

Saako kevät ja tuleva kesä teissä aikaan ihmeitä? Mitkä ovat sinun lemppari kevätpuuhat?

TAIDETTA

Se on rankkaa, täytyy punnertaa, on oltava vahva, on pakko jaksaa ja yrittää - se on taiteen tekemistä.

Kyllä se taiteen tekeminen noin nuorena näyttäisi olevan hyvinkin arvostettavaa. Voi tuota luomisen tuskaa, pään kiristelyä ja irvistelyä. Tunteiden sekamelskaa.

Sehän alkoi hellästi, tunteikkaasti kosketellen ja tehden kauniita sulosointuja. Hetken pohdiskellen ja miettien, hetken vakavasti tuumien alkoi sanoituksen tulva pursua suupielistä sinkoillen sinne ja tänne - samalla säestäen tietenkin. Siitä lähti kaikkien aikojen biisi käyntiin, vahvasti tunteella ja raivolla, hiellä ja tuskalla. Biisi vei mukanaan klassisesta musiikista räppiin ja souliin, bluesin kautta rokkiin päättyen kiihkeään punk-melodiaan. Taide on tuskaa vai miten se meni. 

Lopuksi pieni taiteellinen soulpunkkari ryömi tuhatta ja sataa äidin luo, nyyhkytti ja pyysi syliin ♥ 

TERVETULOA MAALISKUU

Sehän on vuoden kolmas kuukausi, se on odottavainen ja lempeä - se antaa toivoa keväästä.

Voi kun minä haluaisin jo kevään tänne. Paljon lintujen lauluja, veden lorinaa, valoa, lämmintä aurinkoa ja lumien sulamista. Voi kun minä odotan sitä! Ne uudet tuoksut, värit, kauneudet ja loisteet! Se kun luonto herää talviuniltaan.

Voisi tuo meidän vekkuli viihtyä paremmin rattaissa. Olisi ihanaa kävellä pitkiä kävelylenkkejä uusia katuja pitkin, ihastella tuntemattomia maisemia ja tutustua paikalliseen elämään. Taitaa se olla liikaa vaadittu, sillä pikkumies alkaa uskomattoman nopeasti hermostua - jo puolen tunnin kävelyn jälkeen. Tänään onnistuin pitkittämään ulkoilua jopa tuntiin ja kylläpä teki hyvää! Myös Toívolle, vaikkei hän vielä sitä ymmärräkään, kun alkoi nyyhkyttämään jo kauan ennen kotipihaan pääsyä. Meidän höpsö ♥

Ja ihan selkeästi se kevät on sieltä tuloillaan. Tunnen sen. Onhan tänään jo maaliskuu! Nyt voimme jo kuulla tiaisten ja varpusten laulua sekä pöllöjen huhuilua metsässä. Mahtavaa ♥ 

Valoisaa viikonloppua kaikille!