sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

SULOINEN KOTIMATKA

Keskiviikkona tuon ihanan kamalan Koiramäki-seikkailun jälkeen kävelymatkamme kotiin oli jotenkin erityinen. En osaa tarkemmin kuvailla sitä erityisyyttä, mutta jotakin todella ainutlaatuista siinä oli. Kaikki ne hetket, oma perhe ja se, että meillä jokaisella oli erityisen hyvä olla.

Aina välillä aurinko vilkutteli meille, taivas oli sininen ja täynnä kauniita pilvenhattaroita. Ilmassa leijailevien kesätuoksujen helliessä kävelimme ohi sataman ja rauhoittavien järvimaisemien. Näsijärvi tuntui niin valtavan suurelta ja me siinä vieressä niin valtavan pieniltä. Taivaanranta oli upea, aallot liplattelivat ja järvituuli kutitteli kasvojani levittäen ne vallattomaan hymyyn. Kurkimme korkealta sillalta alas veteen, hihittelimme ja jäimme hetkeksi tunnelmoimaan. Voi miten kaunista siellä oli. Tunsin itseni niin onnelliseksi, mieli oli kevyt ja vatsanpohjaani kutkutteli hassusti. Se oli taas se hetki, jolloin kaikki oli juuri niin kuin pitääkin.

Matka jatkui ja päädyimme suloiselle metsäpolulle, jonka olemassaoloa en ollut aikaisemmin tiennytkään. Kevyin askelin astelimme metsään ja minusta tuntuu, että juuri se hetki kruunasi koko päivän. Se paikka oli upea. Ihastelimme ympäröivää maisemaa, höpöttelimme kaikenlaista ja hehkuimme hyvää fiilistä. Ville valokuvaili, minä hyppelehdin siellä täällä keräillen kukkia ja Toivo jumitteli väsyneenä kärryissään. Annoin Toivolle pienen kukan, hän tuoksutteli ja tutki sitä innoissaan, höpötteli itsekseen ja vaikutti niin onnelliselta. Olimme kaikki niin onnellisia. Olimme kuin kolme pientä hölmöläispeikkoa, lunnosta haltioituneina.

Se oli kerrassaan ihanaa. Luonto on niin mielettömän kaunis juuri nyt, täynnä elämää ja pieniä ihmeellisiä yksityiskohtia. Meidän kodin lähellä on niin valtavan paljon hienoja paikkoja, metsää ja kaikkea kaunista, vaikka lähes ydinkeskustassa asummekin. Silti nykyään tulee liian harvoin käytyä metsässä ja sen suhteen haluaisinkin tehdä muutoksen. Yksin metsässä tallustaminen on yksi vapauttavimmista asioista mitä tiedän, saati sitten perheen kesken tehdyt yhteiset metsäretket. Sellainen suloinen pieni metsäpiknik kuulostaisi ihastuttavalta, joten toteutukoon se pian!

2 kommenttia :

  1. Anonyymi30/6/14

    Ihana sinä ja maailman mahtavin tukka!

    Oon pitkään jo halunnut takkutukan. Mutta mua mietityttää se vähän. Mulla on oma tukka vasta olkapäille, eikä se tunnu kasvavan siitä minnekkään. Kasvaako takut nopeasti? Tehtiinkö sun rastat millä tekniikalla? Ja sekin mietityttää, kun ne kuivaa niin hitaasti. Siis pitääkö sitä tyyliin päivä valvoo että ne on kuivat ja sitten voi nukkua? Vai voiko märällä takuilla nukkua, kunhan ne asettelee jotenkin levälleen tyynylle, ettei ole mytyssä vai? Ja miten takkutukka pestään? Saako shampoota laittaa ihan koko päähän vai tyveen vai kuinka? Onko sulla ihan oma tukka, vaiko lisäkkeitä?

    Sori jos heitin näin monta kysymystä, mutta aattelin että sinulta saan hyviä vastauksia kun on omaa kokemusta asioista. :)
    Oon kyllä eri palstoja takuista lueskellut, mutta tuntuu ettei sieltä saa aina vastauksia..

    Mutta jos vaan kehtaat vastata, niin oon kovin kiitollinen!

    -Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Pahoittelut kun vastaus on viivästynyt, koska huono muisti :--D

      Ihana kommentti! Toki kehtaan vastata 8) Hauskaa että kysyit! En tiedä kasvaako takut sen nopeampaa, kuin suoratkaan hiukset, että kai se on kovin yksilöllistä. Mulla on kasvanut aina tukka suht nopeasti, mutta takut vieläkin nopeampaa, ainakin siltä tuntuu. Alussa ne oli vähän yli olkapäiden ja nyt noin viiden vuoden jälkeen ne ulottuu alaselkään, melkein peppuun. Mun takut tehtiin ihan vain jakamalla tukka pieniin osiin ja tupeeraamalla ne pötköiksi, pelkän kamman avulla. Hyvin ovat pysyneet siihen nähden, etten ole niihin kauheasti sen jälkeen koskenut :') Takkutukkahan kuivuu melko hitaasti, varsinkin pitkä sellainen, mutta huoletta voi nukkua märän tukan kanssa (ainakin itse olen nukkunut), kunhan ei pidä sitä kiinni. Itselläni menee suunnilleen vuorokausi, että kuivuu kokonaan, mutta mun pötkylät ei olekaan niin tiiviit mitä ne voisi olla, että voi kai mennä pidempäänkin. Mä levitän shampoon oikeastaan vain tyveen, mutta kyllä sitä aina koko tukkaankin leviää. En kyllä yhtään tiedä miten muut pesevät, enkä tiedä mikä on oikeaoppinen tapa. Mun tukkani on ihan vain minun omaani, päästä kasvanut, ei lisäkkeitä :) En oikeastaan kovinkaan paljon tiedä takuista tai niiden hoidosta tai muusta. Minulla ne vain on ja roikkuu mukana, että melko luomuna on kasvanut teon jälkeen.

      Tsemppiä takkupohdintaan! Minä suosittelen lämmöllä :) Ja ainahan sitä voi kokeilla ja kammata pois, jos ei miellytäkään. Tämä takkutukkasivusto on hyvä, jos et ole vielä käynyt: http://takkutukka.kapsi.fi/forum/index.php. Kiitos vielä Miia, paljon iloa kesään ja kaikkea hyvää elämään <3

      Poista