lauantai 21. kesäkuuta 2014

HEIPPA VAAN!


Apua! Edellisestä postauksesta on taas liian kauan aikaa, enkä minä neiti Saamaton ole tehnyt mitään asian eteen. Päässäni olisi ainakin satatuhatta juttua ja valokuvausinspiraatioitakin löytyisi vaikka millä mitalla, mutta ei, saamaton mikä saamaton. Vaikka olisin tulvillaan ideoita, kroppani ohjaa minut kerta toisensa jälkeen tietokoneen sijasta sohvalle. Se jos jokin harmittaa, vaikka eihän se sohvallakaan makoilu kovin kamalaa ole. Voi minua mahdotonta.

Viime viikkoina olen muutenkin elänyt melko laiskaa elämää. Sellaista ihanan leppoisaa laiskiaisen elämää, jossa haahuilen ympäriinsä, syön ja nukun, otan askeleen sinne ja askeleen tänne, enkä loppujen lopuksi tee yhtään mitään. Joskus minä vain eniten nautin siitä, ettei tarvitse tehdä mitään pakollisesta poikkeavaa. Ehkä se kuulostaa jonkun mielestä tylsältä, mutta ehkä minä sitten olen sellainen - tylsimys.  En oikeastaan vain tykkää hötkyillä paikasta toiseen pää kolmantena jalkana, eikä sellainen tee minulle hyvää.

Ja juuri sellaisina tylsimyshetkinä kaipaan rauhaa. Haluan sulkea kaiken turhan hälinän pois ja keskittyä olennaiseen, eli olemiseen. Haluan olla omassa rauhassa, ajatella ja nauttia hetkestä. Nauttia kaikesta yksinkertaisesta. Ja siitä, että saan olla perheeni tai ihan vain itseni kanssa. Kyllähän minä nautin todella paljon ihmisseurasta ja vaikka ujo olenkin, tykkään sosiaalisista tilanteista. Joskus minun on vain saatava olla yksin ja nyt on vain sattunut olemaan paljon sellaisia hetkiä.    

Mutta mitäpä meille sitten kuuluu? Paljon hyvää, ripaus huonoa, jokapäiväisiä iloja ja kiukkuja, ihanaa arkea ja sitä loputonta aikaansaamattomuutta. Sellaista peruselämää, hymyjä huolien kera, naurua ja hepulikohtauksia. Aika pitkälti olemme olleet omissa oloissamme, keskittyneet omiin juttuihimme ja viettäneet rauhaisaa perhe-elämää kotikolon sisällä että ulkopuolella.


Tai no, rehellisesti sanottuna sana rauha ei ole ihan ollut se oikea sana kuvaamaan meidän arkea. Oikeastaan en edes muista, koska viimeksi meillä olisi ollut seesteisiä päiviä. Sellaisia ihanan seesteisiä päiviä, jolloin kaikki menisi tasaisen mukavasti aamusta iltaan, ilman sen kummempia hirmumyrskyjä tai hurrikaaneja. Joo, todellakaan. Päivät ovat menneet enemmän tai vähemmän myrskyten, enemmän tai vähemmän pikkupeikon dramaattisuuden merkeissä. Voihan uhmis, sanon minä.

Mutta vaikka tuo kiukuttelu onkin viime aikoina tullut ihan jokaipäiväiseksi ja joskus päivän päätteeksi saan kerätä riekaleet hermoni lattioilta, mahtuu niihin päiviin myös paljon enemmän. Paljon enemmän rakkautta, jonka rinnalla kiukutteluhetket tuntuvat varsin mitättömiltä. Se että saan elää päivästä toiseen tuon maailman hienoimman pikkutyypin kanssa, se antaa enemmän kuin mikään muu. Se että päivittäin kuulen sitä kaunista heleää ääntä ja kikattelua, näen aurinkohymyjä ja onnellisia katseita ja sitä, että tunnen ne pienet hellät kosketukset ja halipusut, se voittaa ihan kaiken.


Ja mitä ihmettä sentään, huomenna tuo meidän ihana kiukkuinen aurinkopeikko täyttää kaksi vuotta. Siis kaksi vuotta! Kaksi mieletöntä rakkausvuotta, joista voisin kirjoittaa vaikka kirjan. En voi mitenkään ymmärtää, mitä ihmettä täällä on tapahtunut kahden vuoden ajan, mutta se jokin on ollut parasta ikinä. Huomenna minä niin hukutan sankarini Toivon suukkoihin ♥ 

Ja kesä on ihana! Aurinko on ihana, luonto on ihana, minun perhe on ihana, elämä on ihana, kaikki on ihanaa! Minusta vesisateet ja koleat villasukkapäivätkin ovat ihania, koska se tekee tästä kaikesta niin monipuolisen. Sellaisen ihanan monipuolisen, mutta ennen kaikkea hauskan. Esimerkiksi yhtenä päivänä satoi vettä ja sitten lunta ja sitten paistoi aurinko! Tai että jonain päivänä voisi olla vaikka alasti ja toisena pukea villasukat jalkaan. Mikäs sen ihanempaa voisi olla.


Täytyy kyllä sanoa, että hieman hämmästelen niitä tyyppejä, jotka alkavat heti valittamaan (anteeksi), jos joskus kesällä sattuukin olemaan viileämpiä sadepäiviä ja sitten se on muka tosi ankeaa. Tulee jotenkin suruinen mieli niiden ihmisten puolesta, sillä eihän siinä negatiivisten ajatusten lomassa ehdi lainkaan nautiskelemaan. Ja minä ainakin nautin, satoi tai paistoi, enkä viitsi näytellä mutrunaamaa. Nauttikaa tekin!

Mutta tätä älytöntä fiilistelyn määrää jatkaessani täytyy kyllä sanoa, että näiden hämmästyttävien rakkauspäivien ja voimaannuttavien kiukkuhetkien myötä elämä se vain kulkee aurinkoista polkuaan. Eihän kaikki mene aina niin kuin haluaisi ja joskus kaikki menee paremmin kuin uskoisikaan, joskus taas surettaa ja joskus naurattaa niin, että halkeaa. Mutta minä rakastan sitä kaikkea. Minusta elämä ja eläminen on vain niin hienoa ja arvokasta, on onnellisia ylä- ja alamäkiä, valoisia polkuja, kukkapeltoja ja kaikenlaista muuta kaunista ihmeteltävää. Mitä tahansa se elämä antaakaan, saan oppia ja oivaltaa, mutta ennen kaikkea rakastaa. Rakastakaa tekin!

Valoisaa, lempeiden ajatusten täyteistä juhannusta ja onnellisia kesähetkiä kaikille otuksille ♥ Ihania olette kaikki!

Kuvat: Ville

9 kommenttia :

  1. Sää oot niin <3 !!! Oli ihana kuulla susta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Sinäkin! Hihi, mukava kuulla. Kiva että sinä siellä jaksat vielä seurailla :3

      Poista
  2. Purr.
    Tulee aina niin hyvä mieli lukea sinun juttuja ja nähdä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja voi kun minulle tulee myös hyvä mieli, kun sen kerrot :3 Kiitos <3

      Poista
  3. Anonyymi26/6/14

    Kuinka ihanasti puetkaan poikasi ♡ ihana lapsi♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana hassu kommentti, kiitos sinulle <3 Pojalla on kyllä aika minimi määrä vaatetta, kun käytettynä on nykyään vaikea löytää kivoja ja uutena en osta, ellei ole ihan pakko. Mutta vähällä pärjää hyvin :)

      Poista
    2. Anonyymi27/6/14

      Niin mitäpä sitä uutena ostamaan! Itsekin olen nyt kirppareita kierrellyt ja aivan ihania lasten vaatteita nähnyt! Harmi vain että ei voi vielä pikkukaverille pukea kun se on vielä masussa eikä tule vielä pitkään aikaan ulos! :--D

      Poista
    3. Hihi! Vauvanvaatteita löytyykin usein paljon, ainakin täältä päin, mutta noille isommille on vaikeampi löytää. Tai sitten jos löytää, ne ovat monesti vaaleanpunaisia röyhelöjuttuja tai mekkoja. Sinä voit hipelöidä pieniä vaatteita ja kuvitella niitä vauvasi päälle :') Minä niin muistan tuon tunteen! Äkkiä se aika menee, vaikkei se siltä ehkä aina tunnukaan :--)

      Poista
  4. Anonyymi26/6/14

    Kuinka ihanasti puetkaan poikasi ♡ ihana lapsi♡

    VastaaPoista