keskiviikko 28. toukokuuta 2014

MUMMOLASSA


Sunnuntai oli ihan mahdottoman ihana päivä! Se voisi olla ehkä yksi parhaimmista päivistä ikinä. Vierailimme yhdessä Villen äidin, Toivon mummin kanssa Porissa Villen mummolassa, Toivon isoisomummolla ja hänen miehellään Arvolla. Se päivä oli kaikelta osin niin onnistunut ja mieleenpainuva, joten varmasti menemme sinne pian uudelleen. Hyvin hyvin pian, jos minulta kysytään.


Mummola sijaitsee maalaismaisemissa rauhallisen pihan ja metsän ympäröimänä, noin kilometrin päässä meren rannasta. En tiedä mikä, mutta jokin siinä paikassa viehättää minua erityisen paljon. Ehkä se on se tunnelma. Ja ihmiset, sillä mummo ja Arvo ovat aivan mielettömän ihania tyyppejä. Kertakaikkisen ihania.


Siellä kertyneet muistotkin herkistävät. Kerran aikaisemmin olen siellä vieraillut Villen kanssa kahdestaan, noin kolme vuotta sitten kesällä, kun Toivosta ei ollut vielä tietoakaan. Sen kerran muistan kuin eilisen päivän, joten palatkaamme hieman ajassa taakse päin. 

Se päivä oli kaunis. Olimme huolettoman vapaita, täynnä iloa ja onnentunteita. Olimme toisiimme hullaantuneita, korviamme myöten rakastuineita. Perille päästyämme saimme tervetulokahvit, jonka jälkeen otimme pyörät allemme ja lähdimme kohti Yyteriä. Poljimme läpi upeiden peltomaisemien ja joka polkaisulla hymyni vain leveni entisestään. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja tunsin olevani vapaa kuin taivaan lintu. Se oli mieletöntä. Muistan katsoneeni onnellisen näköistä Villeäni ja ajatelleeni, että tässä minun on hyvä olla. Tässä minä haluan olla.

Hetken jos toisenkin seikkailimme Yyterin rantamaisemissa. Hyppelimme rantavedessä ja otimme hassunkurisia kuvia, kikattelimme ja hassuttelimme, puhuimme taukoamatta ja hämmästelimme rannalla olevaa elämää. Pussailimme ja halailimme. Katselimme hassuja lokkeja ja joimme valkoviiniä. Se oli unohtumatonta. Ja se oli hauskinta ikinä.

Myöhemmin illalla söimme herkullisia lettuja mansikkahillon kera. Mummo kertoi meille pitkän tovin pysähdyttäviä tarinoita elämästä ja me kuuntelimme täydellä sydämellä. Ne tarinat olivat niin uskomattoman kauniita ja koskettavia, että melkein itkua tihrustelin. Niitä tarinoita mietin joskus vieäkin. 

Tuon valloittavan päivän päätteeksi nukuimme ihanan levottoman yön vanhojen peittojen alla saunarakennuksen suojissa. Sitä päivää en unohda koskaan.

Minua itkettää. Toivon kanssa siellä kyläillessä oli vähintään yhtä hauskaa. Niin kuin arvata saattaa, Toivo esiintyi päivän päätähtenä omana pienenä suurena persoonana. Ja kaikki hymyilivät ja nauroivat tuota pientä hassuttelijaa seuratessa. Alku-ujosteluiden jälkeen Toivo mennä vipelsi kaikkialla, käveli isoisomummonsa kanssa käsikädessä ja vei Arvo-sedän kanssa mummolle mustikanvarpuja. Toivo oli niin onnellinen siellä. Ja niin olivat kaikki muutkin.


Koko sen aurinkoisen päivän vietimme pihalla nauttien. Toivo tutki pihan jokaisen kolkan, rakastui kukkaruukussa olevaan koristesiileen ja kukatkin saivat pieneltä puutarhurilta ainakin kymmenen kertaisen määrän vettä. Pienen kastelukannun kanssa heiluva Toivo oli kyllä kerrassaan söpö näky. Lopuksi varastosta löytynyt mopotraktori vei kyllä pidemmän korren ja päivän päätteeksi siitä luopuminen oli työn ja tuskan takana. Tietenkin saimme myös vanhaan tuttuun tapaan niitä mummon herkullisia, siis älyttömän herkullisia lettuja mansikkahillolla ja kaiken päälle vielä kahvit jätskien kera. Nam.


Oli koskettavaa nähdä, miten tervetulleita me sinne olimme ja kuinka paljon meitä sinne oltiin odotettu. Niin lämmintä vastaanottoa emme ole aikoihin saaneet. Voi kuinka suuri ilo ja onnellisuus loisti mummon silmistä, kun hän katseli iloisesti telmivää lapsenlapsenlastaan. Tällaiset hetket ovat korvaamattomia, ikuistamisen arvoisia ja unohtumattomia meille kaikille.

Ei kyllä olisi voinut paremmin se päivä mennä ♥

Kuvat: Ville

16 kommenttia :

  1. Ihania kuvia teistä, alkoi niin hymyilyttää <3 Ja ihana Toivokin erityisesti tossa toisiksi viimeisessä kuvassa! Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! Ihanin Paprika <3 Ja Toivo on kaikista ihanin Toivo :3

      Poista
  2. Kauniita kuvia ja kauniita sanoja <3 Isovanhemmat ja isoisovanhemmat ja heidän kanelilta,omenilta ja tarinoilta tuoksuvat puutalot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katja, kiitos <3 Hihi. Parasta parasta <3

      Poista
  3. Olipas kaunis, koskettava ja aurinkoinen kertomus! Kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Hanna, kiitos itsellesi <3 <3

      Poista
  4. Todella koskettava tarina.. Ihan pala nousi kurkkuun, se liikutuksen kiva henkäys. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana sinä. Mukavaa jos aistit herkkyyden. Kiitos sulle, kiitos tosi paljon <3

      Poista
  5. Aivan pysäyttävän ihania kuvia ja fiiliksiä! Ai että - kiitos tästä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! Kuvista suuri kiitos menee Villelle :3 Kiitos itsellesi Emmanen <3 <3

      Poista
  6. Anonyymi30/5/14

    WAU MIKÄ FIILIS! ja on muute ihan erityisen makee toi Toivon lätsä ;)

    -erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEE! Fiilis mitä mainioin :') eikö olekin, ihana ihana lätsä! Se on yksi viimeaikaisista kirppislöydöistäni :3

      Poista
  7. Ihanat rastat, sopii sulle tosi hyvin! :) Mistä toi ihana vihreä mekko on?

    http://madebyhelmi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kehuista! Minäkin tykkään niistä, enkä kyllä voisi muuta tukkaa kuvitellakaan :--) Vihreä mekko on ostettu kirpputorilta! Ilmeisesti joku suomalainen Fingerpori-merkkinen se on, ryppypellavasta valmistettu :3

      Poista