ELÄMÄ ON RAKKAUS

Tervetuloa kesä! Sillä lailla kivasti yllättäen se vain tulla tupsahti ja heitti helteet päin naamaa. Minunkaltaiselle villapaitasankarille tämä dramaattinen kuumuus tuotti alkuun hieman sopeutumisvaikeuksia, etenkin vaatetuksen osalta, mutta nythän se on jo vallan ihanaa. Tunnen kuinka kesä tanssahtelee ympärilläni luoden mieletöntä tunnelmaa, josta parhaimman luo tietenkin lempivärini vihreä, joka lumoaa minut kerta toisensa jälkeen. Ihan mieletöntä. Kesä on minussa ja se on kaikkialla, se näkyy ja se tuntuu. Kukkia, värejä, loistoa, iloisia ihmisiä ja hymyjä, aurinkotuoksuja ja sadetansseja! Kaikkea sitä rakkautta.

Olemme, elämme, nautimme! Meidän pienen perheen elo on viime aikoina tuntunut vielä entistäkin paremmalta ja tuntuu, että meidän pienistä heikkouksista huolimatta olemme vahvempia kuin koskaan. Olen niin järjettömän onnellinen siitä, että olen saanut sydämeeni jotakin näin hyvää ja kaunista. Ainutlaatuista. Meidän perheessä toisesta välittäminen näkyy miljoonien kilometrien päähän, sen aistii, kuulee ja tuntee. Ennen kaikkea tuntee.

Olemme leppoisasti vietelleet Villen kahden viikon kesälomaa ja vielä olisi toinen viikko jäljellä. On ollut mahtavaa herätä muruseni kainalosta Toivon iloisiin aamuherätyksiin ja nauttia aamukahvit muumilaakson väen tahdissa. Olemme kävelleet yhdessä kauppaan läpi kesäisten katujen ja rakastuneet kotikaupunkiimme vieläkin syvemmin. Niin paljon yhteisiä hetkiä, iloa ja naurua, hassutuksia ja  hellyyden osoituksia. Niin paljon hymyiltävää.

Mitään mahtipontisia lomasuunnitelmia emme ole kehitelleet vaan olemme aika pitkälti käyttäneet aikamme rentoiluun. Vaikkakin rentoilu on kyllä hieman väärä sana kuvaamaan niitä hetkiä, kun Toivo uhmiksen vallassa heittätyy maahan pää kolisten lattiaan tai heittelee raivoissaan leluja pitkin poikin. Tai minun naamaani. Onneksi Toivo on sen verran leppoisampi kaveri, että kiukkupeikko häviää aina yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Ainakin melkein aina.

Kiukkupeikkona tai ei, emme kuitenkaan ihan koko aikaa ole kotona olleet, vaikka ei sekään vaihtoehto huono olisi ollut. Ensimmäisenä lomapäivänä teimme parin päivän reissun Pohjanmaan lakeuksille paappalaan, jossa vietimme leppoisia hetkiä vieriallen isovanhempieni luona ja tutustuen maatilan otuksiin. Eilisen päivän vietimme Porissa vieraillen Villen mummon, Toivon isoisomummon ja hänen miehensä luona, josta lisää sitten myöhemmin kuvien kera. Perjantaina olisi vielä tarkoitus lähteä viikonloppureissuun mammalaan, jossa lauantaina saammekin juhlistaa rakkaan pikkuveljeni ylppäreitä. Hauskaa!

Minä puolestani olen saanut viettää jo monen monta päivää ilman suurempia oireita ja sen myötä olo tuntuu energisemmältä. Lääkäriin on silti mentävä siltä varalta, että oireet vielä pahentuvat. Toki aikomukseni oli jo mennäkin, mutta helteet kai pehmensivät pääni ja unohdin varaamani ajan. Kuinka noloa. No ehkä toinen kerta toden sanoo.

Haluan mainita vielä pienen sanasen Toivosta. Kiukkuilua lukuunottamatta meidän pieni aurinkopoika huokuu onnea ja tällä hetkellä nauttii olostaan enenemmän kuin koskaan. Hänestä on kuoriutunut todellinen kesän lapsi. Ulkona hän vipeltää sinne tänne kiharainen takatukka hulmuten, huutelee ja höpöttelee ihanan heleällä äänellään minkä jaksaa ja kerää lempeitä katseita omakseen. Toivo on kyllä sellainen ihmepakkaus ja monesti mietinkin, mistä kummasta tuo tyyppi on tänne tupsahtanut. Tuo alle kuukauden päästä täyttävä kaksivuotiaani saa minut tuntemaan päivä päivältä enemmän kiitollisuutta, kiitollisuutta olla äiti. Ne pienet ja suuret hetket, joita saan Toivon kanssa kokea, ne ovat suurempia kuin onnellisuus.

Ja minä pakahdun onnesta. Minulla on niin hyvä olla, etten tiedä voiko näin hyvä olo ollakaan. Minä olen tässä ja nyt, haluan elää tässä hetkessä, tänään ja huomenna, tässä elämässä ja nauttia. Nauttia elämästä, sillä se on rakkaus.

Haluan toivottaa kaikille teille oikein valloittavaa kesää ja aurinkoisia hetkiä! Rakastakaa, nauttikaa, eläkää onnesta ♥

Ja vielä lopuksi haluan sanoa teille kiitokset. Kiitos teille uskomattoman ihanille tyypeille siellä, jotka jaksatte seurailla elämäämme ja jättää kommentteja. Ette tiedäkään kuinka paljon hymyä tuotte sydämeeni. Minähän olen vain minä ja me olemme me, mutta toivottavasti mekin voimme jotakin teille antaa. Nyt pyrkimykseni olisi panostaa enemmän tähän rakkaaseen blogiini, joten kaikenlaiset kullanarvoiset toivomukset rohkeasti esille! Kiitos ♥

Kuvat: Ville