HEIPPA

On muuten viikko mennyt tuosta noin vain ohi. Ei me olla tehty mitään, ei sitten yhtään mitään. Tai käytiin me kämppää katsomassa ja sitten hupsista vain, saimme sen! Kolme huonetta ja keittiö, sauna ja lasitettu parveke ♥ Helmikuusta alkaen ollaan sitten koko konkkaronkka hervantalaisia. Se tuntuu tällä hetkellä aivan mahottoman hyvältä! Millään en jaksaisi odottaa. Oi kaunis helmikuu, tule jo!

Oltiin kokonainen viikko yhdessä koko perheen voimin, kun Villeni sairastui flunssaan. Suurimmaksi osaksi valloitettiin meidän olkkarin lattiaa ja Toivon ollessa unilla möllöteltiin meidän uudella ihanalla sohvalla. Ihan ollaan hulluina katseltu Sons Of Anarchya, minun uutta lempparisarjaa. Kaksi kautta meni tuosta noin vain ja lisää on tilauksessa. En jaksaisi sitäkään enää odottaa! Vaikkei mopoista tykkäisikään niin suosittelen sarjaa kaikille! Tai melkein kaikille. Ainakin on paljon niin ihania partoja ah!

Ja nyt minäkin olen saanut sen typerän flunssan. Kurkku on kipeä ja heikottaa, voimat on poissa ja makuaistikin on kadonnut. No enpähän valita, kun viime vuoden sain olla kokonaan terveenä!

Tällä hetkellä minä haluaisin ehkä kupposen teetä ja hiljaisuuden. Ja sen uuden ihanan kodin ja saunan. Kaikki mulle heti nyt.

KOVASIKAJUTTU JA RAUTAKOURA

Eilen katsoimme Kovasikajuttu-dokumentin. Oli aika sika kova juttu ja minä arvostan! Kyllä pojille hattuni nousee. Ja korkealle nouseekin. Katsokaa vaikka! Ehdottomasti haluaisin nähdä pojat myös livenä!

 

Ja hehe. Uusin lempparisuosikkini on ehdottomasti nämä seuraavat pojat. Jos tästä ei tule hyvälle mielelle, täytyy ihan hullu olla! Rautakoura on ehdolla myös Uuden musiikin kilpailussa!

MUSTAVALKOISTA JA KÄYTÄNNÖLLISYYTTÄ

No mitäs minulle kuuluu? Oikein hyvää kiitos. Todella hyvää. Leppoisaa. Mieli on paras ja ruoka maistuu. Painonpudotustakin jäljellä muutaman kilon verran, vaikka mitään en sen eteen ole tehnyt. Voitteko kuvitella, painoni lähti tippumaan vasta imetyksen jälkeen? Kohta voin saada taas sen entisen fyysisen olotilani takaisin!

Pitkään olen saanut erilaisia ahdistuksia tästä miedän nykyisestä asumisesta. Meidän kämppä on kiva, mutta vanha ja raihnainen. Liian raihnainen. Täällä on kaikki suoraan 70-luvulta, jopa 50-luvulta. Ajtuksena aika hieno, mutta käytännössä ei toimi pienen perheen kanssa.

Keittiö on ihana ja oranssi, mutta aivan liian pieni ja ahdas. Meidän kämppä on ylimmässä kerroksessa, neljännessä, eikä tänne ole hissiä. Täällä on yksi ainoa paikka, missä säilyttää vaunuja ja sekin on kellarissa jyrkkien betonirappusten alapuolella. Sieltä vaunut on hankala hakea yksin vauvan kanssa, vielä hankalampaa on viedä ne takaisin. Meidän kämppä on ihan mahtava, mutta loppujen lopuksi tämä on epäkäytännöllinen hirvitys. Olen alkanut inhoamaan kotiamme.

Me irtisanoimme tämän kämpän. Nyt olisi kuukausi aikaa fiilistellä täällä ja nauttia vielä noista huonommistakin puolista. Lohduttava ajatus, että pian pääsemme täältä pois. Pian kaikki helpottuu ja saadaan käytännöllisempi pesäkolo. No niin, onhan tässä siis kuukausi aikaa uuden kämpän etsimiseen. Toivottakaa onnea!

Rakastan Kalevaa, täällä asumista ja kaupungin läheisyyttä. Helppoa on kulkea minne vain. Jaloilla kun me kuljemme. Kuitenkin luulen vahvasti, että seuraava pysäkkimme on Hervanta, kaukana kaupungin sykkeestä. Miksi? No siellä hintalaatusuhde on täydellinen ja voimme saada kaikki kriteerimme täyttävän asunnon. Kolmio tai neliö, lasitettu parveke, iso keittiö, hissi, sauna ja järkevän etäisyyden päästä ruokakaupasta. Ja mikä tärkein, sopivan hintainen meille. Jos sinne muutamme, toivon todella ettei se kaduta jälkeenpäin. Ja mikä vielä parasta, Hervannassa olisi lähellä hieno ja rauhallinen ranta sekä paljon luontoa lähellä. Kaunista luontoa, missä voisimme Toivon kanssa ensi kesänä tutkiskella ja juoksennella.

PS. Leivoin korvapuusteja ensimmäistä kertaa ainakin viiden vuoden jälkeen. Kaulimena toimi tyhjä viinipullo. Pullat olivat maukkaita!

VÄHÄN PÄÄLLE PUOLIVUOTINEN

Meidän Toivo täytti tosiaan 22.12. puoli vuotta. Onnea rakas ♥

Pieni aurinko on ollut viime päivinä aikamoinen kiukkupeikko. Ei hetkeksikään voi toista jättää yksin tai muuten alkaa epätoivoinen huuto. Vaikka vieressä istuisi, juttelisi ja leikkisi, voi kitinä jatkua siitä huolimatta. Ei ole nälkä, eikä ole väsy. Varmasti ne on ne ikenet, mitkä ärsyttävät jatkuvasti, sillä täällä ihan pakonomaisin liikkein tungetaan asioita suuhun. Välillä kuolaakin oikein valahtaa suusta. Voi kurjuus, miksi ne eivät voi vielä tulla.

Yötkin ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Välillä nukutaan hyvin, välillä paremmin, välillä huonosti ja välillä hyvin huonosti. Koskaan ei voi tietää, mitä yö tuo tullessaan. Kun toivoo parempaa, on se suurella todennäköisyydellä huonompi. Kun vielä yöllä pitää heilua kyljeltä kyljelle, nostella jalkoja ylös ja laidan päälle, on se nukkuminenkin vaikeaa. Taitaa tulla uniin tuo kovat liikeharjoitukset.

Mutta liikkeelle täällä ei olla lähdetty. Masullaan vaan keinuttaa itseään sivulta sivulle, mutta ymmärrystä liikkeelle lähdöstä ei ole. Ehkä sekin ärsyttää pientä, kun liikkumisen tarve olisi kova, mutta mihinkään ei vielä osata mennä. Kaikki aikanaan ja asia kerrallaan. Minulle parempi, sillä näin saan pitää vauvani mahdollisimman pitkään vauvana. Hehe.

Puhetta tuolta poikaselta tuleekin sitten liikkumisenkin puolesta. Ihan parhaita juttuja ovat tää-tää-tää-tää, mi-täh, täh, ä-tih ja äi-ti. Ihan oikeasti hän osaa sanoa äiti, siltä se täysin kuulostaa, vaikkakin vahingossa sanookin. Kerran tuli myös ish-hi eli isi.   

Tällä hetkellä Toivo höpöttelee, pärisee, naksuttaa kielellään, nauraa, hymyilee, jokeltelee, vuoropuhelee, vastaa aina hymyyn hymyllä, osaa loukkaantua, vierastaa, tunnistaa tutut tyypit, kääntyilee, pönkee istumaan, käyttää hienosti käsiää, tutkii asioita sormillaan ja siirtää asioita näppärästi kädestä käteen, yrittää jaloillaan liikuttaa esineitä ja hassuttelee jatkuvasti.

Toivo on ihan mielettömän hieno tyyppi ♥

IHMEELLINEN VUOSI 2012

Muutama hassu tunti ja tämä vuosi on ohi. Kummallinen ajatus. Tämä vuosi tuntuu oikeastaan vain muutamalta hassulta kuukaudelta.

Vuosi on ollut täynnä erilaisuutta. Kaikkea kaunista ja ihmeellistä. Vuosi on ollut elämäni hienoin ja varmasti mieleenpainuvin.

Uusia kokemuksia, jännitystä, odotusta, turhautumista, valitusta, oireilua, kipuilua, pelkoa, helpottuneisuutta, rauhaa, iloa, onnellisuutta, tuoksuja, pieniä varpaita ja sormia, tuhinaa, itkua, hymyjä, naurua, läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä, onnistumista, epätoivoa, itseinhoa, yksinäisyyttä, väsymystä, hermoilua, oppimista ja opettelua, uusia tilanteita, vastuuta, huolia, ihmeellisyyttä, kauneutta, rohkeutta, pirteyttä, tukemista, lohdutusta, antamista ja saamista, herkkyyttä, valoisuutta, oivaltamista, auttamista, omituista, tuntematonta, rauhallista, olemista, nopeaa ja hidasta, laiskaa, luonnollista, kasvua, hetkellistä, ohimenevää, rentoilua, arkea, mustavalkoista ja värillistä, onnellista ja rakkauden täyteistä.

Hyvän vuoden loputtua on hienoa aloittaa uusi vuosi. Se tuo varmasti mukanaan uskomattomia hetkiä ja tilanteita, tapahtumia ja ihmettelyä. Tervetuloa vuosi 2013.

Iloisuutta, valoisuutta ja rakkautta sinulle ja teille uudelle vuodelle. Otetaan se ilolla vastaan!

Kuvat: Ville

ELÄMÄN ONNEA

Ihanan mukavia päiviä ollut ja mennyt. Teille haluan taas kertoa, miten elämä onkaan uskomattoman kallisarvoista.

Elämässä on ollut herkkyyttä ja tunteita, vähän vieraita ja paljon puhetta, kotirauhaa ja tekemättömyyttä, touhuamista ja pelkkää olemista, paljon ajatuksia, kestusteluja ja hyvä hetkiä. 

Elämä on ihmeellistä. Viime päivät ovat olleet kauniita, mutta huolestuneitakin. Vähän silloin tällöin on mieltä painanut asiat, mielen vallannut epämukava paine ja ollut pienen hetken tukalaa. Onneksi nämä hetket ovat pienen pieniä ja ohimeneviä. Harvinaisiakin. Ne hetket opettavat minua olemaan vieläkin onnellisempi. Vieläkin onnellisemmin saan elämästä nauttia.

Sitten seuraavat päivät ovat olleet täynnä läheisyyttä ja rauhaa. Mielenrauhaa ja tasapainoisia tunteita. Kauniita ajatuksia. Helliä sanoja.

Elämä tuntuu niin kovin arvokkaalta nyt. Tuntui se eilenkin, mutta vielä enemmän nyt. Ja huomenna. On aivan mielettömän upea tunne aloitaa uusi aikakausi, uusi vuosi ja uudet kujeet. Uusia, jännittäviä ja vatsaa kutkuttavia asioita.

PS. Minä rakastan valokuvailla ihan kaikkea. Huomaatko?

NAURU