HAMPPUREPPU

Se on ihana, pieni ja sievä. Ville tilasi sen minulle täältä. Pitkään olen jo repusta haaveillut ja nyt sen sain. Olihan minun vanha rakas laukkuni jo viimeiseen asti elänyt.

YHDEKSÄNKYMMENTÄLUVUN BEIBI

2 pv

1 kk

2 kk

3 kk

4 kk

5 kk

6 kk

7 kk

8 kk

9 kk

10 kk

11 kk

1 v

2 v

Kaikki kuvat: Jouko Uusi-Laitila

Kaikki tapahtui lumipyryisenä lämpimänä talvipäivänä, tarkalleen ottaen 17. päivä tammikuuta vuonna 1990. Silloin minä synnyin. Pituutta minulla oli vähän päälle 50 senttiä ja painoa 3,6 kiloa.

Vauvana olin kiltti, mutta äkkipikainen. Saatoin itkeä täyttä kurkkua, jolloin lopulta en saanut kunnolla henkeä. Suutuin siis helposti, ellen saanut tahtomaani heti. Myöhemmin taaperoikäisenä olin pirteä ja räiskyvä persoona (iskän kirjoituksen mukaan.) Minulla oli voimakas oma tahto, eikä minua niin vain houkuteltu tekemään mitä tahansa asioita. Kuitenkin reippauden ansiosta halusin opetella uusia asioita innokkaasti ja jokapäiväiset puuhat sujuivat hyvin, varsinkin jos itse sain tehdä. Minä itse!

Onkohan minussa ja Toivossa mitään samaa? Minusta Toivo näyttää aina vain enemmän isältään, enkä löydä pojasta omia piirteitäni. Ehkä huulet hieman muistuttavat omiani. Toivon luonne vaikuttaa taas enemmän ja enemmän minun luonteeltani, valitettavasti äkkipikaisuus mukaan lukien. Hassua seurata mitä jatkossa tapahtuu, uusia luonteenpiirteitä ja muita! Kyllä se oma lapsi on parasta ♥

HARMAAN KAUNIS PÄIVÄ

Satoi taivaan täydeltä lunta, mutta sitten se vain katosi. Se katosi yhtä nopeasti kuin satoikin. Taivas, maa ja ilma olivat harmaita. Kaikki oli jotenkin kummallisen harmaata. Ehkä jotenkin epätodellisen harmaata. Kovin synkkää ei ollut, minusta lähinnä kauniin taianomaista.

Päivät kuluvat ihan sumussa ja varmaankin kohta havahdun siihen, kuinka kevätaurinko lämmittää kasvojani. Sitten hupsista vain onkin kesä ja hymyssä suin muistelen näitä aikoja. Nämät ajat ovat silloin kaunis muisto vain ja siksi haluankin nauttia kaikesta nyt. Tulevasta talvesta tulee ehkä ihmeellisintä koskaan. Haluan ikuistaa jokaisen hetken ja ne jokaiset hetket haluan kirjoittaa muistiin. Minulla on tavattoman huono muisti, joten en halua minkään unohtuvan.

Tänään on hyvä mieli. Hyvän mielen päivään on mahtunut paljon hymyä, naurua, rauhaa, höpsötystä, paapan vierailua, paljon päiväunia, hyvää kahvia, makaroonia, musiikkia, kameran kanssa sekoilua ja vanhojen valokuvien katselua. Nyt Toivo nukkuu kuin mikäkin pieni bambi omassa kolossaan ja tuhisee aika tyytyväisenä. Pian saan myös toisen rakkaani kotiin iltavuorosta ja voimme hetken pienen rentoutua kahdestaan.

Minähän kääriydyn seuraavaksi vilttiin ja pamautan tallenteilta tämän päivän Salkkarit pyörimään. Voi jestas sentään kun ihan jännittää se, kun siinä tapahtuu aivan kaikkea hullua. Aaron likaiset temput, Paulan typeryys, Lassen ärsyttävä naama, Jirin ja Heidin säälittävä kumppanuus, teinien sekoilut, Iida ja Iidan iso pylly, jäätävä Matukka, Joonatanin rumat lihakset, Ossin ja Ippen mahtava duo, Seppo nyt muuten vaan ja maailman suloisin Severi ♥

Rentouttavaa iltaa, levollista yötä ja oikein hyvää huomista sinulle siellä.

AURINKOINEN SUNNUNTAI

Iloisena yllätyin tuosta taivaalla valaisevasta möllykästä. Aurinkohan se! Ihanan kaunista ja valoisaa, tuo paljon energiaa miedän laiskiaisten päivään.

Meille kuuluu hyvää. Minun ja Villen yhteinen keskiviikko-ilta meni paremmin kuin hyvin. Oli kyllä niin superkivaa, superihmisiä ja kaikkea muuta yhtä superia. Toistekin näitä iltoja kiitos. Toivo oli pärjännyt hienosti mamman kanssa, enkä minäkään stressannut koko iltana niiden pärjäämisestä. Koen sen aikamoisena plussana, että osaa olla rennosti myös ilman vauvaa.

Toivolle on korvikemaidot maistuneet hienosti ja soseiden syöminenkin sujuu mainiosti. Ollaan nyt maisteltu perunaporkkanasosetta, luumua sekä bataattikesäkurpitsaa. Pojalta tulee nyt melkeinpä oikeaa ihmiskakkaa ja tuoksukin on sen mukainen. On varsin tärkeää tämä kakkatiedoitus.

Tänään on kai sunnuntai ja ihan rennosti on tämäkin päivä alkanut. Minä olen juonut kahvia koko aamupäivän, sillä koko ajan unohdan mukini jonnekin ja kahvi on tietenkin herkullisen kylmää tämän jälkeen. Olen valokuvaillut paljon ja köllötellyt Toivon kanssa viltillä. Toivo vaan pölisee taukoamatta ja on erityisen hyväntuulinen. Iltapäivällä me käppäilään Villeä vastaan, kun hän töistä pääsee.

Huomenna menemme kaikki kolme seikkailemaan Hervantaan. Siellä en olekaan pitkään aikaan käynyt ja paljon muistoja tuo paikka pitää sisällään. Sinne menemme tapaamaan aivan mahtavaa pariskuntaa, katsomaan heidän uutta kämppää ja uutta pientä kisuvauvaa ♥
 

Aurinkoista sunnuntaita kaikille, ottakaahan rennosti ja nauttikaa!

KOALAN POIKANEN

Toivo on kyllä vähintään yhtä söpö kuin pieni koala. On muuten hassuja eläimiä nuo koalat, hassun näköisiä australialaisia puissa roikkuvia pussieläimiä. Päivät pitkät nukkuvat vain, hengailevat mukavissa asennoissa ja syövät eukalyptusten lehtiä. Koalan paras kaveri on puu, jossa voi asustaa, elellä perheen kanssa ja viettää kaikin puolin leppoisaa elämää. Pienet koalavauvat viihtyvät hyvin koalaemon pusseissa.

Me ihmiset olemme suuri uhka näille vallattoman suloisille eläimille. Ihmiset tuhoavat niiden elinympäristön raivaamalla metsiä maataloutta ja asuinalueita varten. Siellä ihmispahat ajelevat autoillaan ja päästelevät lemmikkieläimiään koalien ympäristöön aiheuttaen lisää negatiivista vaikutusta. Tätä emme tahdo, emmehän?

Rakastetaan kaikkia ja kaikkea, elävää ja elotonta. Ei tehdä toisillemme pahaa vaan pidetään toisistamme huolta ♥