torstai 14. elokuuta 2014

MITÄS MEIDÄN PÄIVÄKOTILAINEN?

"Päiväkotiin, päiväkotiin, mennään päiväkotiin!" Toivo huudahti yhtenä päivänä kotoa lähtiessämme. 

Nyt on neljä päivää arkiharjoittelua takana. Tai oikeastaan kolme, sillä eilen vietimme koko perheen vapaapäivän vähän niin kuin vahingossa. Niin ja harjoittelua sen vuoksi, että itse siis menen kouluun vasta tulevana maanantaina, jolloin oikea arki alkaa sitten ihan oikeasti. Ihan hyvä, että tämä harjoittelujakso sattui tulemaan tähän väliin niin saa Toivokin pehmeän laskun päiväkotielämään.

Siitä puheen ollen, Toivon elo päiväkodissa on alkanut vallan mainiosti. Kaksi ensimmäistä päivää kestivät pari kolme tuntia per päivä ja se osoittautui sopivan pehmeäksi aloitukseksi. Ensimmäisenä aamuna hän jäi kovasti itkeskelemään, mutta toisena oli itkenyt vain hetken. Molempina päivinä itku ja harmitus oli loppunut nopeasti. Aika hyvin näin ensikertalaiselta.

Eilen vietimme sitten tosiaan vapaapäivää. Ihan vaan siksi, että Villellä sattui olemaan vapaapäivä töistä ja Toivolla neuvola, jonka olimme (kas kummaa) unohtaneet ja tietenkin unohtaneet ilmoittaa siitä myös päiväkotiin. Päätimme sitten olla koko päivä yhdessä "viimeistä" kertaa, käydä 2-vuotistarkastuksessa ihanassa uudessa neuvolassa, shoppailla minulle koulutarvikkeita, hakea kiinalaista ruokaa ja vetää illalla aikuisten kesken kunnon mässyt iltapalaksi. Sanoisinko että oli aika ihana päivä.  

Tänään, kolmantena päiväkotiaamuna, Ville vei Toivon hoitoon ja tavanomaiseen tapaan poika esitteli reippauttaan. Ei yhtään itkua, vaikka hoitajan syliin jäädessään hän olikin näyttänyt hieman surkealta. Kuusi tuntinen päivä oli mennyt loistavasti, ei yhtään itkua koko päivänä (!!) tai muutakaan ikävöintiä, oli syönyt aamupalansa (mutta ei muuta) ja nukkunut tunnin verran. Päiväunien jälkeen haimme Toivon ja voi miten ylpeitä olimmekaan kuullessamme tämän kaiken. Ihan superylpeitä!

Päiväkodissa ollessaan Toivo on kuulemma leikkinyt enimmäkseen itsekseen, ollut sylissä, välillä toistellut äitiä ja isiä, syönyt tavanomaiseen tapaan huonosti ja heitellyt hiekkaa muiden päälle, riemuinnut aina päästessään ulos ja ollut muutenkin eloisa oma itsensä. Sanoivat että Toivo on erityisen reipas kaksivuotias.

Itse päiväkoti on ihana. Täynnä mukavan oloista henkilökuntaa ja iloisia pikkutyyppejä. Toivon ryhmä on sisarusryhmä, jossa on 2-5-vuotiaita lapsia. Alussa ryhmän koko ja ikähaarukka tuntui minusta ihan mahdottomalta, liian suurelta ja Toivo niin pieneltä, mutta nyt se on alkanut tuntumaan juuri sopivalta. Ryhmän hoitajat ovat aivan mahtavia, ihanan luonteisia ja heidän ammattitaitoonsa luottaminen on ollut helppoa. Täydellistä!

Entäs sitten minä, olenko ollut yhtä reipas kuin Toivo? Täytyy myöntää, että kyllä olen. Alku on tietenkin aina outoa, varsinkin nyt, kun olen itse ollut vielä kotona, mutta mitään hermoromahduksia en ole saanut ja pahemmilta stressaamisiltakin olen välttynyt. Itkuisen lapsen jättäminen hoitoon on ollut paljon helpompaa kuin koskaan osasin kuvitellakaan. Olin ihan varma, että joka kerta purskahdan itkuun lyötyäni oven kiinni, mutta toisin kävi. Tuntuu tosi luonnolliselta, että lapsi itkee perään ja enemmän olisin ihmetellyt, jos Toivo ei olisi lainkaan itkenyt. 

Toivo on ollut niin reipas, kuten vähän arvelimmekin, että mikäs minua sen puolesta huolettaisi. Ihanaa että hän pääsee harjoittelemaan irtautumista meistä vanhemmistaan, leikkimään uusien kavereiden kanssa ja opettelemaan uusia asioita. Vaikka vielä tuntuukin hieman haikealta tämä kaikki, tuntuu se myös superhyvältä. Toivo niin nauttii näistä uusista kuvioistaan!

Minun rakas reipas päiväkotilainen ♥

4 kommenttia :

  1. Voi että kuinka onnelliseksi tulin tästä tekstistä <3 IHANA kuulla että teillä on mennyt hyvin! Ja IHANA kuulla että Toivo on heitellyt muita hiekalla, koska se jos mikä tarkoittaa sitä että se voi olla oma itsensä siellä ryhmässä!! Ja pian se saa jo kavereitakin varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä ihana ♥ ♥ Näin on! Yhdestä tytöstä jo kovasti kotona puhuu :') Selvästi kyllä vielä jännittää päiväkotia, vaikka reipas on ollutkin. En kyllä voi edes kuvitella miltä tämä muutos tuntuu noin pienestä! Varmasti menee aikaa tottumiseen :)

      Poista
  2. Onpa lähtenyt hienosti uusi arki käyntiin! Saako muuten udella ruokavalio-jutuista vähän? Muistelisin, että teillä myös Toivo noudattaa kasvis(vegaani?)ruokavaliota. Onko asia ihan ok päiväkodille, miten on siellä järjestetty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hämmentävän hienosti suorastaan! Vielä aamuisin saattaa hieman itkeskellä tai nyyhkytellä, mutta päivät ovat menneet loistavasti. Kotona Toivo on ollut huomioinkipeä ja halipula on ollut kova :') Sekin tosi normaalia.

      Jep ja Toivo on myös kasvissyöjä. Asia on todella ok päiväkodille! Siihen on suhtauduttu samalla tavalla kuin muihinkin erikoisruokavalioihin ja siitä olen huojentunut. Toivon ruoka tulee muiden ruokien mukana omissa laatikoissa, josta sitten lapataan lautaselle :) Oliskohan ollut niin, että samassa päiväkodissa on pari muutakin kasvisruokavaliolla elelevää lasta :) En sitten tiedä, miten ihan pienillä paikkakunnilla, mutta isoissa kaupungeissa on ainakin pakko taata myös kasvisruokavaihtoehto sekaruokavalion ohella, toivottavasti kaikkialla on yhtä hyvin asiat. Täällä Tampereella myös täysin vegaaniruokavaliokin on mahdollista, päiväkodissakin, mikä on minusta huippujuttu!

      Poista