Pitäähän minunkin nyt hehkuttaa. Toivolla on siis maailman parhain isi ♥ Meillähän ei ole tapana juhlistaa oikeastaan yhtään mitään, ainakaan mitenkään ihmeemmin. Ei siis ole mitään perinteitä oikeastaan millekään juhlapäivälle. Yhdessäolo ja onnentoivotukset riittävät meille. Ville oli ollut yön töissä ja nukkui iltapäivään, joten päätin sitten tylsistyneenä askarrella isänpäiväkortin. Saksilla, liimalla ja muutamalla lehdellä saakin vaikka mitä aikaiseksi. Lopputulos olikin aivan Villen näköinen. Kortin lisäksi Ville sai aamupalaksi pari ruisleipää juustosydämillä.
Tänään ollaan taas touhuiltu Toivon kanssa kahdestaan tämä aamupäivä tuon yhden nukkuessa korvatulpat korvissaan. Toivo on ollut ihanan yli-iloinen, hymyillyt ja virnistellyt naama leveänä. Tuossa lattialla poju on köllötellyt ja tuojotellut vuoronperään leluja ja ympärillään hääräileviä kissoja.
Toivo on jo muutamana päivänä yrittänyt ahkerasti kääntyillä kyljelleen ja osittain onnistunutkin siinä. Olen ollut aika ylpeänä siitä, että Toivo on edes vähän alkanut kiinnostumaan liikkumisesta. No hetki sitten minun katsoessani muualle, oli tuo lattialla höpöttelevä veijari saanut itsensä mahalleen. Ilmeestä päätellen ihmetteli vähän itsekin ja kääntyi aika nopeasti takaisin selälleen. Taitoa ainakin riittäisi, mutta halua ei. Tai sitten se on se äidiltä peritty laiskuus.
Ulkona vain sataa ja sataa, mutta ihan sitä väärää tavaraa. Aika kuolleelta näyttää kaunis luonto, joten saisi jo sataa lunta päälle. Ihanan pehmeä ja kylmä lumi, sitä odotan! Tänään en välttämättä halua tuonne sateeseen mennä, jotenkin tuntuu nyt siltä. Sadevarusteet pitäisi hankkia nopeasti. Onneksi on varmasti tulossa taas tavanomaiseen tapaan rento päivä ja sitäkin rennompi viikko. Kaikkea leppoisaa tapahtuu taas.
Rentouttavaa maanantaita kaikille ja ihanan raikasta alkanutta viikkoa!
