Onko muka ilta taas? Päivä on mennyt aivan hujauksessa ohi. Hetki sitten tajusin, että oho kello onkin jo noin paljon. Ajattelin että jee kohta alkaa Salkkarit ja huhhuijaa kun se jäi jännään kohtaan! Sitten meni ehkä sekunti tai kaks, päässä löi tyhjää ja viimein tajusin tänään olevan sunnuntai. Täytyykö mun oikeesti jaksaa odottaa huomiseen.
Toivo on tuossa maassa puuhamatolla ja puhuu Herra Leijonalle. Ööh ööh ööh kuuluu vaan ja lelut kilisee. Jotenkin todella huvittavan kuuloista. Itseasiassa tuosta pojasta lähtee ihan järjetön meteli, enkä meinaa saada ajatuksistani kiinni. Tai no koska mä niistä kiinni saisinkaan.
Ihana Sanni, Toivon kummitäti kävi eilen kylässä pitkästä aikaa ja toivottavasti tulee pian uudelleen ♥ Tänään kävi myös Toivon mamma seurueineen ja hienosti poika jaksoi vieraiden kanssa seurustella kahden ja puolen tunnin unien jälkeen. Seurustelu oli lähinnä kiljumista, mutta hyvinhän silläkin voi itseään ilmaista. Mamman kanssa jumppailtiin ja kummajaissedän tukkaan kuolattiin.
Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään vauvakerhossa, ellei nyt satu tulemaan ylitsepääsemättömiä esteitä. En kyllä tiedä yhtään missä se on, mihin aikaan tai oliko se edes tuon niminen, mutta kyllä nuo yksityiskohdat tässä varmaan selviävät. Huomisen jälkeen alkaa Villellä kolmen (3!!!) päivän vapaat ja me aiomme tehdä kaikkea kivaa.
Pikaisesti aamulla nappasin noista kahdesta ukkelistani pari kuvaa. Pikku-ukkelini alkaa muistuttamaan enemmän isompaa.
