VIIMEISET HETKET KOTIÄITINÄ

En voi sanoin kuvailla, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Tunteet vaihtuvat laidasta laitaan ja olo on epätodellinen. Omituisia ja iloisia ajatuksia, itkua ja naurua, jännitystä ja hermostuneisuutta. Suuria rakkauden tuntemuksia ja haikeudesta johtuvaa alakuloisuutta. Nytkö se kaikki on ohi?

En suinkaan ole vain miettinyt tulevaa ja vollottanut. Olemme tietenkin nauttineet viimeisistä lomahetkistä täysillä. On ollut leppoisia leikkitreffejä ihanien tyyppien kanssa, Tallipihan muumijuhlia ja muuten vain oleilua hyvässä seurassa. Olipa meillä myös valloittavan ihana piknikpäivä mahtavien kamujen kera mahtavassa paikassa, josta kerron kuvien kera myöhemmin. 

Olemme viettäneet pari kotipäivääkin. Olen fiilistellyt kotiäitiyttä ja sitä kaikkea, mitä se on minulle antanut. Olen nauttinut rauhallisista aamuista ja pitkistä illoista, riemukkaista iltapäivistä ja päiväunihetkistä. Yhtenä aamuna aamiaisen jälkeen minä ja Toivo katselimme muumeja sängyllä pötkötellen. Ihan vain siksi, koska tuli semmoinen fiilis. Toivo makasi ihan lähelläni ja minä silittelin hänen kikkaratukkaansa. Oli niin ihanan rahallista, eikä minnekään ollut kiire. Pienet varpaat heiluivat varpaitani vasten ja pyöreät silmät tuijottivat keskittyneenä ruutua. Minä puolestani tuijotin poikaani ja kaikki tuntui niin täydellisen hyvältä niin. Kaikki se yksinkertainen onni. Silloin mietin, kuinka ikävä minun tulee näitä hetkiä.

Huomenna ne hetket vaihtuvat toisiin. Tervetuloa uusi arki.

UNOHTUNEET KESÄHETKET JA SATATUHATTA KUVAA

Aika on kulunut niin hillittömän nopeasti, että minulla on jäänyt julkaisematta muutamia kuvia ihanista hetkistä. Kuvia Toivon ensimmäisestä kerrasta uimarannalla, Villen ottamia kuvia yhden ihanan neidin yksivuotisjuhlista ja yhdestä erityisen mieluisasta päivästä yhdessä ystävien kanssa sekä minun ottamat kuvat retkestä Elonkiertoon. Ovat nuo hetket olleet sen verran mieleenpainuvia, että haluan ehdottomasti ne täällä jakaa. Tällä kertaa nyt sitten tällä lailla sulassa sovussa keskenään ja sekaisin. Olkaa hyvä!

Aislan synttärikemut. Suloinen yksivuotias ja hänen ihanat vanhempansa, Paprika ja Toni. Vallan mainiot bileet, rento tunnelma, erityisen mukavia ihmisiä ja pöytä pullollaan Paprikan loihtimia herkkuja. Ongintaakin oli, josta Toivo nappasi itselleen punasilmäpupun ja bilehatun. Kas kummaa, ne tötteröt päätyivät lopulta isien päähän. Se päivä oli ihana. Hymyilyttää vieläkin.

Toivon ensimmäinen kerta rannalla. Olin aika varma, ettei hän ihan heti uskalla mennä veteen. Olin väärässä. Sinne hän käveli suoraan miettimättä sen enempää. No sellaista kahlaustahan se oikeastaan vain oli, eikä kunnolla veteen pulahtaminen innostanut. Paitaakaan ei saanut riisua pois ja vesien roiskiminen muiden lasten päälle oli tosi kivaa. Mutta hauskaa oli ja eväät olivat herkkua. Itse en ole millään lailla mikään rantaihminen tai saati sitten auringonottaja, mutta ensi kesäksi aion hankkia uimapuvun.

Aurinkoinen seikkailuretki Ahlmanniin. Se päivä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana. Parhaita tyyppejä, kahvia, munkkia ja eläinten bongailua. Lehmiä, vuohia, kanoja, joita emme nähneet ja lampaita. Ihania lampaita, joihin rakastuin ensisilmäyksellä. Kikkarakarvojen rapsuttelua ja lisää rapsuttelua. Iloa, naurua ja lämmintä tunnelmaa. Aurinkoa ja ystäviä. Mikäs sen parempaa voisi ollakaan. Paprikakin kirjoitti seikkailustamme täällä. Ovat nuo tyypit kyllä aikamoisia. Ihana ihana ihana perhe.

Helteinen vierailu Jokioisten Elonkiertoon. Olen kirjoittanut aiemmin Elonkierrosta täällä. Se on yksinkertaisesti niin ihana paikka, että suosittelen lämmöllä. Näimme paljon kauniita kukkia, kasveja, viljoja, hamppua, peltoja ja kaikkea muuta. Luontoa ja maaseutua. Hyppelehdimme siellä täällä ja juoksentelimme poluilla. Syötimme vuohille ruohoa ja ihastelimme suloisia possuja. Päivä oli superkuuma ja Toivokin väsähti nopeasti, joten kauaa emme viitsineet vierailla. Ihanaa oli ja ehdottomasti ensi kesänä uudelleen.