keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

MISSÄ MINÄ OLEN OLLUT?

Enimmäkseen kotona. Olen ollut käpertyneenä neljän seinän sisälle, peittojen alle, lämpöön ja turvaan. Olen kerännyt voimia ja keskittynyt tekemisen sijaan ajattelemiseen. Olen ihmetellyt, podiskellut ja hämmästellyt, haaveillut pienistä ja suurista. Olen ollut iloinen ja surullinen ja kaikkea siltä väliltä. Enimmäkseen olen kuitenkin vain ollut, ollut olemisen ilosta, hengitellyt syvään, sisään ja ulos tai sitten olen vain laiskotellut laittoman paljon.

Sanoi kuka mitä tahansa, laiskottelun olen ansainnut. Viimeiset puoli vuotta olen elämästäni sinkoillut paikasta toiseen, mennyt, tehnyt ja suorittanut. Pyrin tekemään parhaani, keskityin, opin, onnistuin ja saavutin päämääräni. Koko se aika on kuin kasa sumuista ja unenomaista massaa, joka vain tuli, oli ja meni. Tuosta noin vain.

Yli kuukausi sitten (!!!) minä siis valmistuin. Sen jälkeen olen kai enemmän tai vähemmän käynyt hitaalla, uppoutunut valmistumisen jälkeiseen meditaatiotilaan, vaeltanut levottomassa ajatusvirrassa, tarkkaillut ajatuksiani ja analysoinut tuntemuksiani. Tuntemukset ovat lennelleet laidasta laitaan, vaikka enimmäkseen olo on ollut epätodellisen outo ja ihana. Sellainen vapauttava.

Mitäs nyt sitten? En tosiaan tiedä. Kai minä jatkan vielä hetken tätä päämäärätöntä olemista ja olen avoinna kaikille mahdollisuuksille. En tiedä, mitä haluaisin tehdä, mitä voisin tehdä, mitä minun olisi mahdollisuus tehdä. En tiedä, missä haluaisin olla tai minne haluaisin mennä. Haluan nyt vain hetken olla pysähdyksissä, kun eihän tässä mikään kiire minnekään ole.

Palaan pian!

2 kommenttia :

  1. Onnea valmistuneelle! Minäkin olen laiskotellut luvattoman paljon, mutta nyt taitaa alkaa taas hulinakausi. Muistaa paremmin arvostaa kumpaakin kun niitä on sopivassa suhteessa :)

    Ja tuo teidän Toivo alkaa olla niin iso että hän on söpön lisäksi jo komeakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Laiskottelun jälkeinen hulinakausi kuulostaa oikein hyvältä :) Minä jään vielä hetkeksi odottelemaan omaa hulinaani. Ja ihan totta, välillä tekee hyvää mennä ja tulla, mutta välillä pitää vaan saada olla.

      Hih! Kovin hurmaava se ainakin on (varsinkin silloin kun ei ole jääräpäisyyskiukkutuhmailukohtauksen vallassa haha) <3

      Poista