tiistai 8. heinäkuuta 2014

NO NE KEMUT

Ne tuli ja meni! Vajaan parinkymmenen vieraan kesken söimme herkkuja ja joimme laittoman paljon kahvia, ihastelimme loistavaa sankaripoikaa ja muuten vain hengailimme pitkin kotiamme. Joitakin pikkuvikoja lukuunottamatta juhlat menivät oikein mukavasti, meillä oli hauskaa ja toivon mukaan vieraillakin!

Kahvit ja herkut tarjosimme juhlallisesti biohajoavista pahviastioista ja mehulaseina toimivat pirtsakan väriset muovimukit pillien kera. Voi jestas, että meille tuli huono omatunto tuosta hirvittävästä määrästä jätettä, mutta kun emme edelleenkään omista mitään kahviastiastoa. Täytyy myöntää, että aika käteviä olivat kyllä, eikä niin hirvittävän rumiakaan, mitä voisi olettaa. Mutta seuraaviin juhliin sitten ne omat kupit!

Kahvipöydän tarjottavat kävivät yksi toisensa perään melko suppeaksi, eikä onnettomuuksiltakaan vältytty. Minun leipomat mustikkakauramuffinsit olivat kertakaikkiaan niin syömäkelvottomia, etten kehdannut niitä tarjota ja minipizzatkin saivat puoli tuntia ennen juhlan alkua pelottavan lasikuorrutteen, kun tiputin ne lasiastiassa lattialle. Sain tietenkin myös lasinsirusta haavan ja koko juhlan ajan kävelin vessapaperit käärittynä varpaaseeni, koska meillä ei sattunut olemaan laastaria. Äkkipikaisena ihmisenä olin tietenkin jo peruuttamassa koko kemut epäonnisten tapahtumien myötä. Onneksi en sentään, sillä hymy palasi nopeasti ja tapahtumat muuttuivat pian nauruksi. Onneksi oli supermamma, joka pelastaa aina kaiken.    


Toinen kissoista pällisteli kummissaan vieraita, eikä ollut moksiskaan harvinaislaatuisen suuresta ihmislaumasta ja toinen nukkui koko juhlan ajan piilossa petauspatjan välissä. Vieraat olivat ihania ja itse sankari oli tavanomaiseen tapaan hassunhauskalla mielellä. Aluksi Toivolle oli kova paikka ottaa niin suurta huomiota omakseen (äitiinsä tullut), siristeli silmiään ettei kukaan vain häntä näkisi ja hamusi jatkuvasti tutuimpien ihmisten syliin. Onneksi pian hän jo vipelsi menemään ja lopuksi meno oli niinkin hurjaa, että piti jo vähän rajoittaa ja houkutella rauhalliseen lukuhetkeen yhdessä Villen serkkutytön kanssa.

Kivaa oli ja vuoden päästä uudelleen  ♥

Mustavalkoiset kuvat: Ville

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti