Kesäkuu vetelee viimeisiään ja elämä hymyilee. Viime ajat ovat kuluneet lähinnä
viettämällä seesteistä (ja vähemmän seesteistä) eloa kotona ja sen ympärillä, nauttimalla maailman kauneudesta ja pienistä tavallisista asioista. Olen
nauttinut kesästä ja vihreydestä, kesäsateista, vienosta tuulesta
ja auringosta, valoista ja varjoista, kesäkaupungista, iloisista ihmisistä, linnunlauluista, aamuista ja illoista, kauniista päivistä ja hetkistä. Kesäfiilis on käsinkosketeltavaa ja siksi
olenkin oikeastaan nauttinut ihan kaikesta, mitä olen tehnyt tai aistinut.
Kesän alussa pitkien pähkäilyjen päätteeksi päätimme
Toivon kanssa ottaa astetta rennommin ja viettää lomaillen koko
kesä. Villekin liittyy iloiseen lomaseurueeseemme jo pian. Muutaman päivän päästä hän sanoo neljäksi viikoksi heipat työkavereilleen sekä tietenkin mummoille ja papoille, heittää hoitsupuvun kaapin perälle ja rientää kanssamme kesälaitumille. Siitä
tulee tähän mennessä ehkä kaikkien aikojen paras loma! Meillä on ollut jo nyt niin huippukivoja päiviä,
että mitenköhän kivoja ne sitten yhteisellä lomalla voikaan olla.
Ja ne huippukivat päivät ovat olleet niitä ihan tavallisia päiviä, jotka ovat tuntuneet kaikella tapaa erityisiltä. Mitä
tahansa olemmekaan tehneet tai missä olemmekaan olleet, on aina
mukana ollut sellainen lupsakan leppoinen onnellinen asenne ja hyvä
fiilis. Sellaisella fiiliksellä mikä tahansa on tietenkin kivaa ja
ne tylsemmätkin hetket tuntuvat vähemmän tylsiltä.
Vaikka tosin viime aikoina elämämme seesteisyyttä on värittänyt rakas tuuliviiripoikamme, jonka elämä on ajautunut kolmevuotiaan kriisivaiheeseen. Tunteet ovat pyörittäneet häntä
ylitsepääsemättömien asioiden äärelle ja Herra Ailahtelevaisuus on sopinut lempinimeksi kuin nenä päähän. Voi pieni hassu Toivo. Tietenkin hän on kaikista hurjista tunteistaan ja touhuistaan huolimatta maailman ihanin ja täydellisin kokonaisuus.
Mitään sen kummempaa emme ole vielä tänä
kesänä ehtineet tehdä. Kesäkuussa olemme keskittyneet enimmäkseen
olemiseen, nauttineet elämän perusasioista ja lungeista oloista.
Olemme mm. katsoneet sydäntäsalpaavaa
luontodokumenttisarjaa ja zompiohjelmaa, minä olen pelannut hullun lailla simssiä, juhlineet yhdessä juhannusta laiskiaisten tavoin, viettäneet ihka ensimmäistä leffailtaa koko perheen voimin Totoron tähdittämänä, ulkoilleet paljon ja tehneet pitkiä pyörälenkkejä, nähneet ystäviä
ja sukulaisia, syöneet herkkuja ja haaveilleet lenkkeilyn
aloittamisesta. Unohtamatta tietenkään tuon pienimmän tyypin
viikon takaista syntymäpäivää, stressittömiä syntymäpäiväjärjestelyjä ja maailman parhaimman
kolmevuotiaan maailman parhaimpia syntymäpäiväjuhlia.
Itse olen pursunut päästä varpaisiin ihan hullun
energisiä oloja. En tiedä, mistä ne tulevat ja miksi, mutta tuntuu
ihan hillittömän hyvältä. Olen ollut suurten inspiraatioiden
vallassa ja saanut taukoamatta kaikenlaisia visioita ja ideoita
päähäni, joita olisi tietenkin pakko päästä heti toteuttamaan ja mieluiten samaan aikaan. Siksi olenkin puuhaillut kotimme parissa, sisustellut ja
suunnitellut, haaveillut sadasta viherkasvista lisää, värikkäistä
seinistä ja vanhoista huonekaluista, loputtomista kirpparikierroksista ja huh vaikka mistä. On
ollut semmoinen tunne, että voisin vain aamusta iltaan touhuta ja
toteuttaa, enkä nukkua malttaisi yhtään.
Valokuvausinspiraatiokin on vihdoin palannut, joten senkin parissa voisin viettää aamun, illan, päivän ja yön. Ihan hullua, eikö vain.
Kaikesta tästä, tuosta ja vähän muustakin minulla on
ihan todella hyvä olo. Tällä hetkellä odotan niin paljon kesän jatkoa, koko
perheen lomaa, lomareissuja ja kaikkea sitä mitä me ikinä
keksimmekään. Eniten nautin juuri tästä, tästä hetkestä mikä
on käsillä ja keskityn myöhemmin kaikkeen muuhun ihanaan. Ihan mieletöntä.
Ja tiedättekö mitä? Ihan mieletöntä minusta on myös se, että
voi vaan olla onnellinen ja hymyillä, vaikkei tapahtuisi mitään
ihmeellistä. Tai vaikka tapahtuisi ärsyttäviä asioita niin aina voi silti hymyillä, heti tai ainakin vähän myöhemmin. Ainakaan minä en tarvitse mitään sen kummempaa
ollakseni onnellinen, sillä se suurin onni tulee niistä pienimmistä
asioista, yksinkertaisuudesta. Asioista joita tapahtuu koko ajan ja
asioista, joihin ei välttämättä aina muista kiinnittää
huomiota. Siitä että voi vaan olla olemassa, elää, hengittää, nähdä, kuulla, tuntea, kokea, nauttia ja rakastaa.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille teille siellä missä ikinä olettekaan paljon lempeitä tuulia, onnellisuutta ja iloa kesään! Muistakaa nauttia
ihan jokaisesta hetkestä, kivoista ja vähemmän kivoista, muistakaa
pysähtyä ja ajatella, että onni on
tässä. Rakkautta!
