Hymyinen sunnuntaitervehdys teille kaikille!
Täällä minä olen kiukutellut itselleni (ja vähän Villellekin), kun en ole saanut mitään aikaiseksi täällä blogimaailman puolella. Tämä ärsyttävä poissaoloisuus on hieman hermostuttanut minua ja mitä pidemmäksi se on mennyt, sitä suurempi kynnys on ollut päivittää yhtään mitään. Liittyen tähän olen myös ihan mahdottoman huono ajankäyttäjä, jonka vuoksi tuntuu, ettei aika ikinä riitä mihinkään. Lisäksi olen varmasti universumin itsekriittisin ihminen, sillä ikinä en ole tyytyväinen mihinkään omaan aikaansaannokseen, varsinkaan jos se liittyy luovuuteen. Miksi minun pitää olla niin ylitarkka ja täydellisyyteen tavoitteleva jästipää?
Yli viikonkin mittaisen tauon jälkeen suurin ongelma on se, etten
tiedä mistä kirjoittaisin. Tai tiedän todellakin, mutta en osaa
päättää, mistä niistä kirjoittaisin. On tapahtunut sitä, tätä
ja tuota, jotain muutakin, eikä ehkä kuitenkaan yhtään mitään
mainittavaa. Satoja kuvia roikkuu koneella, eikä yhtäkään muka
ehdi julkaista. Mielessäni olisi tuhat mielipidejuttua, Toivon
kuulumisia, omia fiiliksiä, kaikenlaisia oloja ja iloja sekä
epämääräisiä mietteitä liian monesta asiasta. Olen neiti
aikaansaamaton!
Loppujen lopuksi päädyn sitten aina höpöttelemään kaikesta
turhasta ja sekavasta, siitä ja tuosta, enkä oikeastaan mistään
järkevästä. Kuten näette. Saanhan nyt kuitenkin kertoa teille juttuja viime päivien
tuntemuksista.
Ihan ensimmäiseksi minun on kerrottava harmitukseni siitä,
kuinka vähän olen tänne Toivosta kirjoitellut. Onhan hän sentään
elämäni valopilkku ja kaiken keskipiste. Toivosta on tullut ihanan
hassu höpöttelijä ja kielellinen osaaminen on kehittynyt paljon.
Päivittäin hän toistelee ja matkii uusia sanoja sekä ymmärtää jo
lähes kaiken kuulemansa. Vaikka uhmatuhmaa ja dramaattisuuttakin on
ollut liiaksikin liikkeellä, on hän silti ollut suurimman osan
ajasta aikamoinen ilopilleri. Ja edelleen sellainen empaattinen
pusutteleva halinalle, joka on niin äärimmäisen suloinen omien
vekkuleiden juttujensa kanssa.
Itsestäni voin kertoa sen verran, että mieleni on ollut
sellainen karkkipussimainen mairea sekoitushässäkkä, jossa on
ollut makean pehmeyden ja lempeyden lisäksi havaittavissa hitusen
vahvaa suolaisuutta sekä ripas räiskyvää kirpeyttä. Välillä
erikseen, välillä villinä cocktailina.
Niin tai näin, sekaisin olen kuitenkin. En yhtään
meinannut muistaa, kun tuossa yksi päivä (olisko ollut viime viikon
perjantaina) täytin kaksikymmentäneljä vuotta! Näin astetta
vanhempana minulla on ollut kertakaikkisen upea fiilis, johon syitä
on ollut varmasti enemmän kuin yksi. Olen tuntenut kokonaisvaltaista
hyvää oloa, tyytyväisyyttä ja tasapainoisuutta – ennen kaikkea
fyysisellä tasolla. Olen seikkaillut energisten aaltojen huipulla ja
oloni on ollut vaivaton. Ei mitään kolotuksia tai väsymystä, eikä
ainuttakaan päänsärkyä. Minun kohdallani se on ihme! Kirjoittelen
näistä fyysisistä tuntemuksista piakkoin.
Muutenkin elämä menee kaikilla tasoilla mukavan muljuvasti
eteenpäin, aikalailla tasapaksuin askelin, mutta ei millään lailla
tylsästi. Välillä tuntuu, että arkemme on yhtä suurta seikkailua tai sirkusta! Olemme saaneet nauttia ihanien ihmisten läsnäolosta,
omasta rauhasta, arjen touhuista ja mukavista hyvän mielen oloista.
Olemme opetelleet käyttämään (Ville on opetellut) hassunhauskaa
budjettiohjelmaa (siitä kerron myöhemmin myös), suunnitelleet
tulevaa ja haaveilleet muuttoasioista. Oikein mukavan leppoisia
päiviä, arjen tohinaa, hauskuutta ja hepulointia!
Ulkona pauhaa edelleen minun sydämeeni uppoava rakkausilma,
taianomainen tunnelma ja valoisuus. Joka aamu, kun katson ikkunasta
pihalle, näen uskomattoman upean ihmemaan, huokaisen onnesta ja
sisäinen rauhani on taattu. Täytyy kyllä myöntää, että
ympärillämme vallitseva harvinainen ilmasto on yksi maailman
kauneimmista!
Höpötyksiä höpötyksien perään, eikä oikeastaan mitään
oikeaa asiaa vieläkään. Ei se mitään! Olen vähän tämmöinen
turhanpäiväinen höpöttelijä, kuten saatattekin jo tietää, mutta
annattakoon se taas minulle anteeksi. Nyt hörpin onnellisin mielin
kahvia, nautin hetken hiljaisuudesta, rapsuttelen minun
rakkauskissojani sekä annan mieleni lepäillä kahvipärinöiden ja
levottomuusolojen keskellä. Välillä tuntuu, että voisin vaikka
lentää! Nyt!
Hyviä rakkausoloja teille, voikaa hyvin ja nauttikaa talvisesta
ihmemaasta ♥